Kellarin lattiamaaliksi valikoitui Hagmansin 1-komponenttinen maali sen jälkeen kun jotakuinkin vastaava Basfin tuote sittenkin tuli hylättyä suosituksista huolimatta kun valkeni, että tällä kemianjätillä on sormensa pelissä myös mm. geenimuuntelussa. Tämänkin maalin luvataan päästävän vesihöyryä lävitseen kahteen maalikerrokseen asti, ja kun lattioiden betonilaatat ovat suoraan hiekan päällä sehän on varsin hyvä ominaisuus.
Ensimmäiseen kerrokseen tasoitteen päälle tavaraa meni varmaan tuplaten sen mitä piti, mutta ehkä se olisi vain pitänyt hoksata. Ongelmahan se ei sinänsä ollut, kun tuli ostettua kaksi kertaa isompi purkki kuin mitä ainetta periaattessa pitäisi tarvita, vaan kun maali myös piti laimentaa (vedellä, kätevää, kuten myös on kätevää se, että välineet sai puhtaiksi vedellä vähintään yhtä helposti kuin Uulan sisämaaleista)... Noh, eipä silti että laimennussuhdetta olisi mitattukaan muuten kuin silmämääräisesti fiilispohjalta, ja sikäli kun seoksista ei täysin samanlaisia tullut, päälle tullut kerros peittää mahdolliset erot.
Maalin väri kieltämättä osoittautui turhan vaaleaksi, olisi ehkä pitänyt ottaa suppeasta värivalikoimasta vaalean harmaa tai ehkä keskiharmaa, mutta se nyt on jälkiviisautta. Ruskeaa haluttiin, kermanvärinen saatiin. Askarteluhuoneeseen, jossa on valkeat seinät, tuo väri kyllä sopii ihan hyvin, monivärisessä käytävässä siihen ehkä pitää vähän totutella. Käytävän seinistä olen kyllä kuullut sanottavan, että ne pitäisi kumminkin maalata toisen värisiksi, joten ehkäpä asia sitten sillä ratkeaa (vaan katsotaan nyt että milloin siihen asti päästään...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.