Apujakkara puutarhaan

Ihmiset kesällä tuntuvat rakentelevan kaikenlaista, on terassiprojektia, julkisivuremppaa ja kasvihuoneen pystytystä. Meillä on keskitytty olennaiseen, eli sen päivittelyyn miten omituiset ilmat on tänä kesä ollut ja tekemään lähinnä välttämättömiä puutarha-askareita. Ulkoportaille ei ole tapahtunut käytännössä mitään silminnähtävää, alkukesän kylmä märkyys ei houkuttanut ulkohommiin ja sen jälkeen alkanut lähes jatkuva kuumuus on myös estänyt aurinkoisella paikalla olevan käsityöintensiivisen projektin edistämisen. Noh, säilyyhän tuo ensi kesäänkin, jos sitten vaikka saisi homman loppuun.

Kuitenkin jotain pientä on tullut tehtyä, eilen jo aloitin raportoimalla sadevesikouruista, nyt on vuorossa puutarhajakkara. Tarve tälle kapistukselle on ilmeinen, koska ilman mitään koroketta kumpikaan meistä ei yllä ripustamaan istuttavaa riippukeinua puun oksaan. Portaat ovat vanhasta saunasta, metallirunko näyttää kotitarvehitsarin tekemältä ja puiset askelmat lienevät talon rungosta yli jäänyttä puutavaraa. Muukin puutavara on vanhasta saunasta kierrätettyä, tukipuita ja paneelilautaa. Valmiiksi ruosteinen rautaputki tuossa portaiden yläpään lenkkien ja puurungon välissä on herra ties mistä kotoisin, todennäköisesti kaivettu tukemasta autotallin luiskan viereistä rinnettä (joka nykyään on muutettu kivimuuriksi). Kaikki naulat ja ruuvitkin on kierrätetty tai ainakin ylijäämää. Jonkunlaisen säänkeston saamiseksi töpöttelin ruskealla puuvahalla kaikki leikkauspinnat ja maata vasten tulevat osat, muutenhan noissa saunan rakenteissa jo olikin tuollainen ruskea käsittely jo valmiina.

Kun avaa kuvan isoksi ja oikein tihrustaa, voi nähdä jakkaran yläpuolella riippumaton kiinnityskoukunkin.

Portaat olivat siis alunperin ilmeisesti kiinnitetty lauteisiin jonkun sortin koukuilla. Koska en halunnut tehdä turhaan reikiä metallirunkoon (ruostuu kuitenkin siitä kohtaa nopeammin puhki), päätin ripustaa portaat yläpäästään runkoon näin:

Sitä näistä kuvista ei kovin selvästi näe, mutta alapäästä portaat on kiinnitettu naulaamalla sivutuet kiinni porraslankun päihin. Kiinnitystavasta huolimatta lopputuloksesta tuli yllättävänkin tukeva kaikkien noiden poikittaistukien avulla, kyllä tuolle uskaltaa kiivetä ihan huoleti.

Kiitokset vielä kuvaajalle, joka otti pyyntöni mukaan kuvat niin, että kokonaisuuden lievästi vinksalleen osunut muoto ei niistä näy - portaat ovat jo ihan alkujaankin vähän vinksin vonksin, ja tasaisen kokoamisalustan puutteessa osa vaakatuistakin tuli vähän vinoon. Mutta ei sitä oikeastaan huomaa ellei osaa katsoa sopivasta suunnasta, ja tuo nyt täyttää tehtävänsä eikä pihalla mikään muukaan ole suorassa!

Kompostin ovet

tuli tehtyä jo hetki sitten ja nyt niissä on myös hakaset, joilla pysyvät kiinni.
Saranat ostettiin mutta muuten on valmistettu kierrätetyistä laudoista. Osa jopa niin kierrätetyistä, että ovat olleet pitämässä kompostimassaa kehikon sisällä aiemminkin.

En enää muista oliko kehikkoa rakennettaessa 2011 puhetta jonkun sorttisista ovista, ainakin toinen projektin osallinen olisi tukevuussyistä laudoittanut etureunaa ylemmäs, minkä sitten talon isäntä veto-oikeudellaan jyräsi. Ihmeen hyvin matala perustus (tolpat yksinkertaisesti kaivettu vain 5-20 cm maan sisään, sen mukaan miten viereisen kuusen juuret sallivat) on pitänyt rakennelman muodossaan, toki sivuseinät vähän harottavat ulospäin. Toivotaan rakennelmalle pitkää ikää, kuten kuvasta näkyy sille on käyttöä.

Mopo

Löysimme tänään perunakellarista mopon, joka on joskus toiminut jollain akulla. Siinä oli jarru ja kaikki. Täytyy joskus kokeilla putsata ja selvitellä, että saako tuota toimimaan. Ja kysyä alkuperäisasukkailta, että haluavatko sen takaisin vai pistetäänkö myyntiin. Joku jossain voi olla tuommoistenkin perään. ;)

Lahjoja, tavaroita ja jakamisen iloa

Naapuri kysyi joskus, että mitä teemme omenoille ja että saisiko hänen tuttavansa käydä hakemassa. Johon vastasin, että ilman muuta. No, he kävivät hakemassa eräs päivä kun huomasin että omenoita oli hävinnyt pihasta minne olin niitä levittänyt kerättäväksi (itse olin ajatellut kerätä).
Perjantainakun tulin kotiin, oli ovessa kanervaruukku ja kiitos-kortti. :)

Tässä kuvassa se on kengässä, jossa oli viime keväänä narsisseja. Saimme sen ystäviltämme ja minä tykkäsin kengästä, joten säilytin sen. Nyt sain sen käyttöönkin taas. :)

Meillä on ollut tämmöinen teekannu käytössä jo jonkin aikaa, mutta isompi. Ostin tuon pienen, jotta voisin käyttää sitä töissä. Siitä on kätevä juoda muruteetä, koska käytän usein murut ainakin kahteen annokseen, tuossa kannussa ne siis säilyvät seuraavan kertaankin eikä tarvitse pelätä, että joku heittää ne menemään. Tuskin kovin moni osaa käyttää töissä tuollaista tai jos osaa, ei varmaan jaksa nähdä vaivaa. ;)

Lukioaikainen ystäväni perusti Kerä-lankakaupan ja olen nyt ostellut muutamia lankoja... Nämä kuvan langat ostin että voin tehdä itselleni huivin. Mutta aloin miettiä jaksaisiko sitä tehdä myös pöytäliinoja tai muita pieniä juttuja taloomme. :)
Äitini toi minulle sen papan tekemän arkun ja sen sisällä oli iso kasa sukkapuikkoja ja virkkuukoukkuja. Valitsin siitä muutamat itselleni mutta sitten mietin etten tarvitse kaikkea. Niinpä lahjoitin ne ystäväni kauppaan. Siellä käy erilaiset ryhmät tekemässä käsitöitä joten puikot tulevat hyvään käyttöön. :)

Omenoita käy hakemassa ihmiset tien vieressä olevasta korista. Tosin ovat niin nirsoja, ettei kelpaa vähän rupiset omenat. Joten valikoimme koriin sievimmät. :)
Mutta sitten joku pieni otus syö pihassakin niitä. Tämmöisiä puoliksi jyrsittyjä löytyy vähän väliä jostain. :)

Vanhaa kamaa säästöön ja kierrätykseen!

Tämä uuni oli yläkerran keittiössä, aika siistikin vielä! Mutta se lähti Repsikan kyydissä kierrätykseen toisen uunin ja jääkaapin kanssa.

Haluaako joku lamppuja? :)

Keittiön kaapistot jäävät tulevaan vaatehuoneeseen (yläkerrassa) ja kaksi vanhaa tiskipöytää jäävät myös säilöön. Ehkä ne saavat uuden elämän kesäkeittiössä joskus. ;) Alakerran keittiökaapistojen runko tulee hyllyksi jonnekin.