Minikokoisen maakellarin perusparannus, osa 2

Kellariprojekti etenee. Ulkopuolisia mielipiteitä en yllättävää kyllä suunnitelmille saanut rintamamiestalo.fi:stä, mutta sen verran asiaa olen ehtinyt tutkia että ilmankin toivottavasti pärjää. Lähes kaikki materiaalit on ja hankittu, niillä pääsee työssä varsin pitkälle. Kellarin edusta on jo kaivettu auki entisen maapenkan mitalta, mutta luultavasti jokunen kottikärryllinen maata pitää vielä poistaa ennenkuin ulkokuoren perustukset on tehty, seinä alkaa nousta, ja routaeristys on paikallaan, ja kuoppaa pääsee lapioimaan taas umpeen.

Suunniteltu oven korotus / kynnyksen madallus näkyy jo reikärivinä/urana oviaukon alanurkassa

Urpo Nurmiston Maakellari -kirjan (joka taitaa olla niitä harvoja aiheesta tehtyjä suomenkielisiä kirjoja) mukaan riittävä lämmöneristys maakellarin betonirakenteisessa katossa on 115 mm "solumuovia" (tarkoittanee nykytermein EPS:ää, ainakin näin oletan) kun maakerroksen paksuus on 30 cm, ja vastaavasti toisessa ääripäässä 90 mm eristettä 150 cm maakerroksen kanssa. Meillä maakerroksen paksuus jää tuosta 30 sentistäkin vielä puoleen, mutta entisen rakenteen mukainen 200 mm EPS pitäisi siis olla tarpeeksi - varsinkin jos sen ei tarvitse enää liota vedessä kuten tilanne ainakin nyt viime vuosina on ollut.

Routasuojaukseen Nurmisto suosittaa 100 mm EPSää metrin etäisyydelle asti etuseinästä ja vielä 50 mm siitä puoli metriä eteenpäinkin. Koska ei huvita avata koko talon kellarin kulkuluiskaa, tyydymme vähempään, mutta toisaalta kun nyt etuseinä tulee kaksinkertaiseksi eristeraolla jo maanpinnan alapuolelta saakka, ainakaan kellarin kylmenemisen takia ei pitäisikään tarvita niin paljoa routaeristystä. Entinen routaeristys on ollut 50 mm EPS seinää vasten ja 50 mm EPS edessä laatoituksen alla sekä erillinen kaistale etuseinän edessä olleen maapenkan alla.

Roudan takia Nurmiston mukaan myös sivuseinät pitäisi eristää 50-100 mm EPS:llä ulkopuolelta näin Etelä-Suomessakin 1,5 m syvyyteen asti. Tosin kevytsoraharkkoseinän kanssa eristeen sanotaan voivan olla ohuempi tai jopa puuttua kokonaan, mikä sikäli onkin toivottavaa, että tässä tapauksessa 1,5 m syvyys tarkoittaisi että eristämättä jäisi vain noin 50 cm seinän alalaidasta, mikä taas saattaisi rajoittaa maalämmön/-kylmän vaikutusmahdollisuutta (ja juuri siihenhän maakellarin toiminta nimenomaan perustuu). Katon eristyksen yhteydessä annetaan ymmärtää, että kevytsoraharkkorakenteen kanssa eristevahvuus olisi n. 60% betonirakenteen vaatimasta, mutta sen tarkemmin ei eri runkomateriaalien tarpeita eristyksen suhteen erotella.

Niin, ja se kellarin etuseinä. Ulkokuori tulee 85 mm paksuisista Kahi-tiilistä, väliin 100 mm eristettä (yläosa EPS, alaosa kevytsoraa). Alkuun eristepaksuudeksi suunnittelin puolta tuosta, mutta katon eristetarpeen ja aiemman toteutuksenkin perusteella 100 mm vaikuttaa olevan tarpeen.

Hankkimatta on vielä rappauslaasti etuseinään ja bentoniitti kattoa varten, sekä ovien materiaalit. EPS:ää meillä ainakin pitäisi olla riittävästi niin että sitä riittää myös ovien eristykseen, puutavara niihin täytyy hankkia sitten kun ulkokuori on saatu valmiiksi ja mitat on selvillä. Jos paljastuu, että katon eristys pitää kokonaan korvata uudella, voi olla että eristettäkin pitää ostaa lisää. Pakkauskoot vaan ovat sellaisia, että saa tarkkaan harkita ottaako ekstraa lojumaan nurkissa vai kierrättääkö sittenkin vanhaa. Ja toisaalta, viidenkympin tuotteen rahti saattaa maksaa yli satasen, näin autottomalle...

Korvausilmakanavan suhteen olen vielä kahden vaiheilla, mennäkö työläämmällä mutta ehkä paremmalla ratkaisulla jossa korvausilma tulisi maan alla sivuseinän läpi parin metrin päästä, vai tehdäkö kuten Nurmiston kirjassa ehdotetaan ja tehdä  oviin säädettävät aukot. Jonkunlainen ilmanvaihto "tuulikaappiin" olisi varmaan hyvä olla, ettei siellä ala sienirihmastot kasvamaan, mutta koska kokonaisrakenne on muuten vähän siinä toimivuuden rajoilla mittojen ja sijainnin suhteen, korvausilman esijäähdytys/-lämmitys maan sisäisellä putkella olisi kuitenkin perusteltu. Voi olla, että ratkaisun valinta selviää sen mukaan saanko seinään tehtyä reiän... Hankin kyllä osin tätäkin tarkoitusta varten poravasaran (jolle kyllä löytyy muutakin käyttöä taloudessa jossa on ennestään vain akkupora), ja kevytsoraharkko lienee aika helppo läpäistä, mutta edes kohtalaisen nätin pyöreän ja riittävän ison reiän tekeminen ei silti välttämättä ole ihan triviaalia kun ensi kertaa on asialla. Oviaukon korotusta vähän sommiteltiin jo, iskuporakone uppoaa harkkoon kuin voihin, mutta saako harkon halki helposti edes talttaamalla jää nähtäväksi. Taltta uppoaa kyllä harkkoon helposti, mutta jää myös helposti jumiin.

Raportoimme tuloksista kun on taas jotain kerrottavaa.

Perinnemestarin rintamamiestalo

Kusti polki tänään laatikkoon tuoreen Perinnemestarin rintamamiestalo -kirjan, ja mitä nyt olen sitä ehtinyt tässä lukemaan ja selaamaan on kyseessä sellainen opus joka kertakaikkisesti kuuluu tämmöisessä talossa kirjahyllyssä olla.

Luomuviljelijän kirjallisuutta

Suosittelemme näitä kirjoja!
Löysimme Helsingin kirjastosta ihan huippukirjan ja uusimme lainan vaikka kuinka monta kertaa. Ja nyt oli anoppi löytänyt sen jostain antikvariaatista.

 Etenkin tämä taulukko kumppanuuskasveista oli kiva!

Tämä on uusin löytö.

Se on enemmän ehkä sellainen suunnittelutyökalu, josta saa ideoita puutarhaan. Mutta löytyy siitä asiaakin. Esim. kukkien varjoisuus/aurinko-tarpeesta ja tämä kasvuvyöhykekartta.

Olisiko sittenkin pitänyt lukea rakennusinssiksi...

Teknisen ja miehisen näkökulman edustajana tietysti innostuin kahlaamaan läpi lukuisia talonrakennuksesta ja remontoinnista kertovia kirjoja ja tekstejä. Melkoiseksi runsaudensarveksi on osoittautunut myös www.rintamamiestalo.fi - todellinen vertaistukiryhmä vanhojen puutalojen asukkaista. Saa nähdä tarvitseeko koskaan tuolle keskustelupalstalle luoda tunnuksia itselle kun tuntuu että siellä on kaikista olennaisista asioista ollut puhetta vähintään kertaalleen. Toki selvän saaminen rakennusjargonista ottaa välillä aikansa mutta jotain kummallista mielihyvää siitäkin saa kun ensin oppii ymmärtämään mitä se tarkoittaa kun kellarisaunassa ei koolinkeja pidä lyödä suoraan rivinteeraukseen kiinni (ja sitten sen jälkeen miksi näin on)...

Kun nyt ekologisuus ja luonnonmukaisuus on meillä molemmilla lähellä sydäntä niin erityisesti ekotalon rakenneratkaisuja tutkin suurella mielenkiinnolla - vaikka en edelleenkään voi sanoa oikeasti ymmärtäväni talonrakennusta kokonaisuutena. Ekotalot ovat toisaalta sikälikin hyvä vertailukohta tässä, että tuollainen 50-luvun menetelmillä ja tyylillä rakennettu puutalo purueristeineen ja olemattomine höyrysulkuineen on lukuunottamatta betonikellaria (joka tietysti olisi pitänyt rakentaa jostain betonia vähemmän energiaa vaativasta aineesta kuten savitiilistä tms.) materiaaleiltaan kuin suoraan ekotalo-oppikirjasta. Samoin huomasin olevani kovin samaa mieltä Panu Kailan Talotohtori-kirjan kanssa. Tosin kun asuu taloudessa, jossa ei juuri käytetä eläinkunnan tuotteita edes ruuanlaittoon, jotkut perinnemaalireseptit maitoineen/piimineen ja kananmunineen tuntuvat jotenkin... ällöttäviltä (ja siis tota niinku öö, eikö ne ainekset ala haista pihalla lämpimässä?!). No, koska talo on jo öljymaalilla maalattu ulkoa ei tässä taida olla mitään syytä muutenkaan ryhtyä perinnemaaleja itse keittelemään.

On ekoasenteesta ainakin se etu, että se tiputtaa osan materiaalivalinnoista pois. Helpottaa valintoja :) Ja eipä sitä tuollaiseen vapaasti kosteutta läpäisevään rakenteeseen toisaalta juuri mitään muovista tai itsessään kosteutta hylkivää ilmeisesti kannatakaan laittaa ellei halua leikkiä alustastaan irtoavien, homehtuvien, lahoavien tai muuten pilaantuvien materiaalien kanssa. Talo on pysynyt ilmeisen terveenä jo 53 vuotta sen aikaisilla rakenneratkaisuilla, joten pitäytymällä samoissa ratkaisuissa ei voi kovin paljoa mennä metikköön (varsinkin jos nyt poistetaan satunnaiset päättömät ratkaisut kuten mm. kellarin lattialla olevat muovimatot pois).