Kellarinprojektin etenemisestä, eli rakentamisen ja materiaalivalinnan filosofiaa

Kellariprojektikin on edennyt. Ei paljon, mutta psykologisessa mielessä ja siirrettyinä kottikärrykuormina mitaten valtavasti. Se täytyy kyllä sanoa, että en täysin ymmärrä maakellarimme rakentajan ajatuksenjuoksua. Nyt olen saanut nimittäin kuorittua kellarin katosta:

• ensimmäisen kerroksen maata, 
• ensimmäisen kerroksen erinäisiä muovikalvon, muotimaton sekä kattohuovan jämäpaloja ynnä jotain materiaalia jota en ihan edes osannut nimetä pitkälle edenneen hajoamisen takia,
• ensimmäisen kerroksen styroksia,
• toisen kerroksen muovia, tällä kertaa vähän isompina ja yhtenäisempinä kappaleina,
• kerroksen peltiä (tätä en osannut odottaa!),
• toisen kerroksen maata, sekä
• kolmannen kerroksen muovia.

Jäljellä näyttäisi olevan vielä kerros kattohuopaa, puolilaho ristiinkoolaus, toinen kerros kattohuopaa, ja sen alla jälleen styroksia, mahdollisesti näiden välissä vielä kerros muovia. Sen alla taitaa olla sitten jo betoni. Täytyy sanoa, että olen onnellinen siitä ettei taloa ole rakennettu samanlaisen vimmaisen materiaalien kerrostamisen ajatuksella kuin tämä kellari, vaan kutakuinkin täysjärkisesti.

Maakellarin katolta vaaditaan suunnilleen kahta asiaa: pintaveden pitävyyttä ja eristävyyttä. Jompaa kumpaa niistä - tai molempia - nuo kerrokset kyllä toteuttavat, mutta mietin vain että olisi ehkä ollut tehokkaampaa tehdä yksi paksu eristekerros, sen päälle kattohuopaa, peltiä, muovia tms pitämään vettä, ja sen päälle sitten maata (joka toki on vähän sekä veden- että lämmöneriste, ainakin noin savinen maa). Ainakin sitä olisi ollut mielekkäämpää purkaa.

Vähän tuntuu siltä, että kellarin kanssa on päässyt valloilleen ensinnäkin 50-60-lukulainen usko siihen, että muovi on ikuista, ja toisaalta vanhempaa perua oleva ajatus siitä, että "jos se mätänee niin sinnehän se maahan häviää". En tiedä onko noiden kahden yhdistämisestä seurannut koskaan mitään hyvää. Näen silmissäni metsässä ruostuvia maalipurkkeja ja muuta roskaa jonka luonto kyllä armeliaasti peittää katseelta kun antaa sille aikaa, mutta ei kykene sulattamaan. 60-luvulla ei sitä vielä tiedetty, mutta kyllähän muovikin hapertuu ja alkaa hajota kappaleiksi, mutta senhän me onneksi jo nyt tiedämme, että mitä pienemmiksi paloiksi se hajoaa, sitä suurempi ongelma siitä tulee (mikromuovit ja merten muovilautat). Tässäkin projektissa olen käyttänyt kohtalaisesti aikaa styrox-mujun ja hajonneiden muovien ja huopien palasten siivoiluun ennen kuin ne leviävät ympäri pihaa ja naapurustoa. Galvanoitu pelti on ainoa materiaali, joka tuosta voileivästä selviytyi voittajana kestäen kuusi vuosikymmentä. Styroksikin olisi muuten ihan hyvässä kunnossa, mutta kerrosten välissä veden mukana kulkenut maa-aines on sotkenut sitä. Ihme kyllä osa muovikalvoistakin on ehjiä ja säilyttäneet ainakin osan sitkeydestä, kuten auki leikattu Kemiran Y-lannospussi ja K-kaupan multapussi (en kyllä oikein näe mitä virkaa näiden pienten irrallisten muovinpalojen on ajateltu kokonaisuudessa täyttävän). Toisaalta oli siellä parin metrin kaistale sellaistakin muovia, jonka pinnasta hilseili ohuita palasia pois, ja kun tuulenpuuska osui kerälle käärittyyn muoviin, auringonvalossa näki miten siitä pölähti pientä silppua ilmaan...

Voi olla, että tuo kattorakenne olisi saattanut toimia paremmin jos katon läpi tulevan tuuletuskanavan ympärillä olisi ollut kaikki nuo kerrokset ehjinä, pelti ja muovit nostettuna aina sentin-pari ylöspäin, mutta jostain tuntemattomasta syystä tuo ylempi styrox-kerros puuttui siitä kokonaan ja tilalla oli silkkaa maata, ja muut tuon vielä purkamattoman kattohuopakerroksen päällä oleva oli koottu pienistä palasista. Tämän aukon kautta sitten sade- ja sulamisvedet pääsivät suoraan tuonne kerrosten väliin, kuljettaen muovien ja styroksin välissä maa-ainesta niin että lähes koko katon mitalla oli kerrosten väleissä ohut tai vähemmän ohut kerros savea.

Koskapa näyttää siltä, että mikään taho ei tällä hetkellä myy kuluttajille bentoniittimattoa (pieninä rullina), ja ainut tapa saada bentoniittisavea käsiinsä olisi tilata ulkomailta tai ostaa se pikkuerinä jostain terveyskaupasta (kyllä, bentoniittisavea käytetään sisäisestikin), olen luopunut ajatuksesta sen käytöstä katon vesieristeenä. Tähänastisista kaivauksista kertynyt maa-aines on osin hyvinkin savista, joten se jo sinällään pitänee enimmät hulevedet aisoissa, mutta kun nyt tuossa on tuota peltiä, ja suht hyväkuntoista muoviakin, niin ehkäpä sitten kierrätän niitä edelleen. Mutta lupaan, että muovia tulee korkeintaan yhteen kerrokseen, ja sekä pintamaa että sen alapuolinen eristys tehdään viistoksi jotta sinne väistämättä jäävien reikien kautta ei sitten valuisi niin paljon vettä läpi.

Kivahan tätä projektia on näperrellä, vaikka tähän mennessä jo lukematon määrä kottikärryllisiä siirrettyä maata alkaakin tökkiä. Valitettavasti täytyy vielä kaivella lisää jotta pääsee korjaamaan sivuseinien yläosan eristystä, joka on vähän puutteellinen. Tiedossa siis lisää savensekaisen maan kaivamista varoen samalla sen sisältä löytyviä muoveja ja styroksia. Alaselkä ei kiitä, mutta oppiipahan kaivaja säännöstelemään rehkimistä ja suorittamista. Kyllä tuo kattorakenne nyt kuitenkin tänä kesänä täytyy saada uusittua, ja mielellään etuseinäkin muurattua ylös asti, vaikka jäisi sitten muut osat vielä odottamaan tulevaa...

Herbaario ja koruteline

Hei vaan pitkästä aikaa! Täällä tosiaan väännetään kaikkea pientä, laitetaan jos jonkinmoista projektia alulle mutta mitään ei oikein saada valmiiksi. Heh.

Minä tein tässä kesällä pientä meidän pihan herbaariota. Keräsin pihamme monivuotisia kasveja, kuivasin niitä painon alla kuistilla ja teippasin ne sitten puutarhakirjaamme. Ajattelin teettää valokuvat vielä joidenkin viereen. Esimerkiksi pionin kukkaa en alkanut kuivaamaan... Marjoista laitan myös kuvat.

Pihasta putkahtelee aina välillä joitakin kasveja joita siellä on ollut aiemmin mutta joita ei välttämättä joka vuosi näy. Ja varmasti tässä ajanmyötä itsekin niitä hävittää/ muuttaa, joten on ihan hauska säilyttää jotenkin muistoja mitä kaikkea pihasta on löytynyt.
Tulikukka oli kukkapenkissä silloin ensimmäisenä kesänä kun talo ostettiin mutta sen jälkeen sitä ei näkynyt. Nyt niitä on montakin! Samassa penkissä ja jostain mystisestä syystä myös yrttipenkissä. Edellisessä postauksessa onkin kuva kuinka mahtava pötkylä se kasvin kukka onkaan. Olin reissussa ja kun tulin kotiin, oli se vähän kasvanut ja hätkähdin oikein että mikä nuija meillä kasvaa täällä!

Ystävälläni on 1950-luvulla rakennettu talo myös, muistelen, että se on muutaman vuoden meidän taloa vanhempi. Hänellä on vanhasta ikkunaruudusta tehty koruteline ja joka kerta ihailen sitä. Nyt tänä kesänä päätin tehdä itselleni samanlaisen.
Halusin tehdä narun pituussuunnassa mutta se ei vain kertakaikkiaan mahtunut mihinkään niin päin, joten jouduin irrottamaan kaikki ruuvit yms. ja tekemään uudet. Niin, eihän sitä tietenkään voinut etukäteen selvittää että mahtuuko se mihinkään niin päin....
No mutta oikeastaan siitä tuli paljon hienompi noin päin.
Autotallissa on ollut ikkunanpokat koko ajan kun olemme talossa asuneet. Jotenkin muistelen, että olisimme mitanneet ja selvittäneet ettei missään ole tuon kokoista ruutua mutta en mene vannomaan. Pokat olivat likaiset, metalliosat ruostuneet mutta putsasin ja jätin ruostuneet osat taakse, joten tästä tuli ihan hyvä. Vähän viilasin hiekkapaperilla pahimpia kohtia, ettei jää tikkuja käsiin.
Sitten ruuvaillin ruuvit sopivan matkan välein ja leikkasin ja taivuttelin paimenlankaa (aika paksua rautalankaa, jota pihtien avulla sai käänneltyä) ruuvien välille. Lisäksi pienistä palasista taivuttelin koukkuja. Voin kertoa että sormen päät ovat aika hellinä....
Mutta tuli kyllä aivan upea! Ehkä tuon voi joskus maalata jollain kivalla....ehkä sillä tumman suklaanruskealla listamaalilla, mutta nyt kelpaa ihan tuollaisenaan.

Samalla sain meidän eteisen rumiluskasan vähän kauniimmaksi....tuo eteisen pöytä on aina häirinnyt minua. Lipasto on iso ja kun siinä on paljon tavaraa, joita ei oikein voi kaappeihin/laatikoihin laittaa koska niitä tarvitaan koko ajan, saa se eteisen jotenkin sekavaksi ja tukkoiseksi. Peili tuossa on ollut tavallaan turha koska seinällä on iso peili kuitenkin.
Irrotin lipastosta peilin ja pienet kaapit (samalla mietin, että saisiko niistä peilin pidikkeet irti, ne voisi käyttää jossain muualla tai vaikka sellaisenaan).
Tässä vanhoja kuvia, tuo lipasto on ollut joskus makuuhuoneessakin ennen kuin ostimme ison vaatekaapin.

Mopo

Löysimme tänään perunakellarista mopon, joka on joskus toiminut jollain akulla. Siinä oli jarru ja kaikki. Täytyy joskus kokeilla putsata ja selvitellä, että saako tuota toimimaan. Ja kysyä alkuperäisasukkailta, että haluavatko sen takaisin vai pistetäänkö myyntiin. Joku jossain voi olla tuommoistenkin perään. ;)