En nyt muista onko blogissa ollut aiemmin puhetta eräästä pitkään vaivanneesta, mutta aikalailla pinnan alle (niinsanoakseni) jääneestä ongelmasta: Patteriverkosto on vuotanut hiljaa, mutta vakaasti jotakuinkin siitä asti kun aloitin säännöllisen mittarilukemien kirjaamisen. Vettä on hävinnyt kierrosta noin 5 litraa kuukaudessa, eli aika vähän (luokkaa pisara minuutissa), mutta kuitenkin häiritsevän paljon siihen nähden, ettei tiedä mihin se menee (lattian alle? ei kai sentään minkään uusitun lattian? vai sittenkin seinän sisään?). Otti muutaman vuoden aikaa ennenkuin hoksasin katsoa lämmönsäätimen alle shuntin liitoksen juureen, ja ennen kaikkea työntää sormeni ahtaasta välistä koettamaan onko ruosteen ja kalkkisaostuman syy ehtynyt vai edelleen tuore...
Tuorehan se oli. Vuoti tietysti vielä juuri seinän puolelta, paikasta johon näkee kunnolla vain työntämällä kännykän seinän viereen ja näppäämällä kuvan. Olen seissyt puolen metrin päässä vuodosta kasvot siihen päin satoja kertoja...
Huojentavaa tietysti oli se, että kaikesta päätellen purut ovat kuivina seinissä ja lattioiden alla, ja että äkkiäkös ammattimies tuollaisen korjaa. Ammattimies löytyikin sitten ihan kivuttomasti, vieläpä sellainen joka osaa käyttää sähköpostia sekä kalenteria. Samalla sovittiin vaihdettavaksi yläkerran vessan lavuaarin hana sellaiseen, jossa on käsisuihku, jottei vieraiden tarvitse käyttää jokseenkin eksoottista lasikannuratkaisua itsensä huuhteluun. Se hana olikin odotellut autotallissa jo aikas pitkään...
Putkari tuli, vaihtoi hanan ja katsoi tuota liitosta, ja ehdotti kevytkorjausta kuumankestävällä silikonilla, vedoten omakohtaiseen kokemukseen vastaavasta viasta joka oli ruostuttanut shuntin kiinnityspulttien vastakappaleista kierteet pilalle - tosin meidän tapauksessa silikoni tulisi vain puhdistetun saumakohdan ulkopuolelle, jottei tarvitse riskeerata mahdollisesti pahastikin ruostuneiden pulttien kanssa. Okei, mikäs siinä, kokeillaan. Putsasin ruosteet pois niin hyvin kuin ne sai (viereisestä kuvasta näkee hinkkaamisen tuloksen, mutta myös pannun kanteen levinneen ruosteen) ja taiteilin silikonin sauman ympäri niin hyvin kuin ensikertalaisena ja noin hankalasti tavoitettavassa paikassa osasin. Hetken aikaa paineiden ja lämpöjen palauttamisen alettua vaikutti ihan hyvältä, mutta kyllä se vesi löysi sitten tiensä ulos ja oli aika kirjoittaa putkarille uudestaan postia.
Tänään liitos sitten avattiin, siivottiin ja laitettiin uusi tiiviste (joita ei kuulema tukusta saanut, onneksi valmistajalla niitä oli). Näyttää varsin lupaavalta (ja noh, onhan tää nyt huomattaavasti vakuuttavampi korjaus kuin fysiikan lakeja vastaan taistellut ensimmäinen yritys). Myös kiinnityspultit vaihdettiin, ne olivatkin jo aikalailla kosteaa elämää nähneen näköiset. Ja dokumentoidaan nyt tähän myös se, että yhtenä epäilyksenalaisena jossain välissä ollut paisuntasäiliö todettiin ehjäksi, ainoastaan vastapaine oli vähän alakanttiin.
Toivotaan korjaukselle pitkää ikää, ainakin siihen asti kun saadaan tehtyä päätös siitä miten tätä mökkiä tulevaisuudessa lämmitetään.