Apujakkara puutarhaan

Ihmiset kesällä tuntuvat rakentelevan kaikenlaista, on terassiprojektia, julkisivuremppaa ja kasvihuoneen pystytystä. Meillä on keskitytty olennaiseen, eli sen päivittelyyn miten omituiset ilmat on tänä kesä ollut ja tekemään lähinnä välttämättömiä puutarha-askareita. Ulkoportaille ei ole tapahtunut käytännössä mitään silminnähtävää, alkukesän kylmä märkyys ei houkuttanut ulkohommiin ja sen jälkeen alkanut lähes jatkuva kuumuus on myös estänyt aurinkoisella paikalla olevan käsityöintensiivisen projektin edistämisen. Noh, säilyyhän tuo ensi kesäänkin, jos sitten vaikka saisi homman loppuun.

Kuitenkin jotain pientä on tullut tehtyä, eilen jo aloitin raportoimalla sadevesikouruista, nyt on vuorossa puutarhajakkara. Tarve tälle kapistukselle on ilmeinen, koska ilman mitään koroketta kumpikaan meistä ei yllä ripustamaan istuttavaa riippukeinua puun oksaan. Portaat ovat vanhasta saunasta, metallirunko näyttää kotitarvehitsarin tekemältä ja puiset askelmat lienevät talon rungosta yli jäänyttä puutavaraa. Muukin puutavara on vanhasta saunasta kierrätettyä, tukipuita ja paneelilautaa. Valmiiksi ruosteinen rautaputki tuossa portaiden yläpään lenkkien ja puurungon välissä on herra ties mistä kotoisin, todennäköisesti kaivettu tukemasta autotallin luiskan viereistä rinnettä (joka nykyään on muutettu kivimuuriksi). Kaikki naulat ja ruuvitkin on kierrätetty tai ainakin ylijäämää. Jonkunlaisen säänkeston saamiseksi töpöttelin ruskealla puuvahalla kaikki leikkauspinnat ja maata vasten tulevat osat, muutenhan noissa saunan rakenteissa jo olikin tuollainen ruskea käsittely jo valmiina.

Kun avaa kuvan isoksi ja oikein tihrustaa, voi nähdä jakkaran yläpuolella riippumaton kiinnityskoukunkin.

Portaat olivat siis alunperin ilmeisesti kiinnitetty lauteisiin jonkun sortin koukuilla. Koska en halunnut tehdä turhaan reikiä metallirunkoon (ruostuu kuitenkin siitä kohtaa nopeammin puhki), päätin ripustaa portaat yläpäästään runkoon näin:

Sitä näistä kuvista ei kovin selvästi näe, mutta alapäästä portaat on kiinnitettu naulaamalla sivutuet kiinni porraslankun päihin. Kiinnitystavasta huolimatta lopputuloksesta tuli yllättävänkin tukeva kaikkien noiden poikittaistukien avulla, kyllä tuolle uskaltaa kiivetä ihan huoleti.

Kiitokset vielä kuvaajalle, joka otti pyyntöni mukaan kuvat niin, että kokonaisuuden lievästi vinksalleen osunut muoto ei niistä näy - portaat ovat jo ihan alkujaankin vähän vinksin vonksin, ja tasaisen kokoamisalustan puutteessa osa vaakatuistakin tuli vähän vinoon. Mutta ei sitä oikeastaan huomaa ellei osaa katsoa sopivasta suunnasta, ja tuo nyt täyttää tehtävänsä eikä pihalla mikään muukaan ole suorassa!