Tyhjän tilan ontto saundi

Kuulema vanhoja taloja remontoidessa vastaan tulee aina yllätyksiä. Tällä kertaa yllätys tuli tyhjän väliseinän sisuksen muodossa, eli siis vaikka tähän asti kaikista seinistä on tuntunut puruja löytyvän (jopa keittiöstä puretun kaapin viereisestä kaappien välisestä seinästä, tosin se kyllä olikin viileän ruokakomeron seinäsivuseinä), makuuhuoneen ja olohuoneen välinen seinä oli täysin tyhjä. Selittää kyllä sen miksi äänet kuuluvat kuin kerrassaan pahviseinäisessä kerrostalossa olohuoneesta makkariin...

Tässä ilmeisesti oli käynyt aikanaan niin, että tulevan vierashuoneen kohdalla välipohjaan puruja levitettäessä ei muistettu ensin täyttää sitä väliseinää vaan kaadettiin purut suoraan lattiaan ja kyllähän kutterilastu tuollaiseen reiluun seitsemän sentin rakoon tulpan saa aikaiseksi. Teoriaa tukee myös se, että tässä ei ollut pahvia väliseinän aukon päällä kuten toisessa päässä taloa näkyi olevan tehty. Noh, hyvä että lattioita laitellessa on tullut kokeiltua tökkiä puruja vähän joka paikasta tyhjien kohtien toivossa, joten tänä aamuna laitettiin tilaukseen pari pakettia ekovillaa puhallettavana versiona. Esittelysivulla sanottiin että sitä voi myös käsipelillä levittää kunhan ensin sen pöyhii kuohkeaksi, joten tätä metodia aiomme käyttää. Onneksi tuo on edullista tavaraa, tosin rahti sitten maksoikin moninverroin tavaran verran. Autottomana tälle vaan ei oikein voi mitään... Tosin samalla laitettiin tilaukseen vähän muutakin puuttuvaa tavaraa, tulevatpahan edes samalla vaivalla nyt sitten kaikki.

Puruja penkoessa on kyllä tullut ihmeteltyä myös sitä, miksi ihmeessä välipohjissa on hyvinkin yli 30 senttiä eristettä, mutta ulkoseinissä sitä on korkeintaan puolet tuosta... tai siis eihän tuo ulkoseinien eristepaksuus kai ole mitenkään poikkeuksellinen tämän aikakauden taloissa, mutta luulisi että ennemmin olisi panostettu ulkoseinien eristykseen kuin välipohjiin. Tai ehkä tässä talossa on vaan tuplapaksut välipohjat, ainakin vanha isäntä muistaakseni jossain vaiheessa korosti sitä että kyllä on jämäkät palkistot ja vielä ristiin laitettuna, että kyllähän siitä väkisin tulee tilaa puruille... Niin, ja kuulema rakentamisvaiheessa puruja kuulema tuli ikäänkuin yksi ylimääräinen kuorma, joka kipattiin yläpohjaan - tiedänpä nyt mihin siitä olisi voinut reilut puoli kuutiota laittaa...

Vaan eipä tämmöisistä pikkuyllätyksistä kannata valittaa, ja sekin oli iloinen yllätys että tänä aamuna saatiin taas öljysäiliökin täyteen. Pikkasen vilpoista onkin ollut kituutella alimittaisella sähkövastuksella, varsinkin kun tarkoituksella on tiputettu lämpöjä kattilasta. Toisaalta opettihan tämä jotain myös energiansäästöstä veden käytössä - ei viileässä suihkussa tee mieli kauaa seistä! Pitääpä nyt käydä piirtämässä öljysäiliön mittariin se maksimiviiva kohdalleen samoin kuin minimi, koska kumpikaan ei osu mittarin alkuperäiselle asteikolle. Ajattelin ensin että ehkä mittarin voi "kalibroida" näyttämään oikeaa lukemaa koska se selkeästi näytti vain liian pientä lukemaa koko ajan, mutta härveli oli "huoltovapaa" eli sitä ei ollut tarkoitettu avattavaksi. Tarvittiin siis uusi asteikko...

Niin, ja pitää sitten myös muistaa alkaa seuraamaan sitä mittaria. Tulisi ehkä useammin tehtyä jos ei tarvitsisi isolla halolla moukaroida säiliötilan suojaluukkua irti kiinnikkeistään joka kerta...Moderni ratkaisu olisi tietysti kiinnittää langaton webbikamera säiliötilan seinälle seuraamaan mittaria harvakseltaan, mutta luulenpa että emme kuitenkaan tähän lähde. Kyllä se on vaan opeteltava tekemään itse kaikki se mitä huoltoyhtiö kerrostalossa on tehnyt.