Ällötystä ja pihapuuhastelua

Päätin tänään sitten tyhjentää autotallin luiskan kupeessa olevan "sadevesikaivon". Lainausmerkit siksi, että kyllähän se sadevettä varten siinä on, mutta vesi on alunperin johdettu kaivosta eteenpäin kuten aiemmin on jo tullut varmaan parikin kertaa selitettyä. Lähinnä oikea termi voisi olla sakokaivo, ainakin päätellen sisällöstä. Kaupunkilaispoikana en suorastaan tiedä mille lietelantasäiliön sisältö haisee, mutta luulen että tässä päästiin aika lähelle. Mädäntynyttä moskaa mustan veden pohjalla, haju sai voimaan pahoin. Onneksi homma oli kohtalaisen nopeasti tehty.

Samalla tuli arvioitua kaivon sopivuus mahdollista keväällä paniikkiratkaisuna sulamisvesiä vastaan taistelua varten hankittavaa uppopumppua varten. Syvyyttä ja halkaisijaa on sen verran että uskoisin siihen pienikokoisen pumpun mahtuvan. Toivottavasti kuitenkaan moista ei tarvita, mutta kaikki riippuu siitä miten syvään maa luiskassa jäätyy ja miten paljon keväällä tulee vettä ennen roudan sulamista. Luiska on nyt avattu ja toisesta reunasta porrastettu puoleenväliin asti, ja koska huomenna luvataan olevan jo kohtalainen pakkanen saattaa olla että se projekti jää odottelemaan jatkoa ensi kesänä.

Muista pihaprojekteista tien kunnostus sai tältä vuodelta loppusilauksen kun lapioin loputkin toisesta sepelisäkistä tielle ja heittelin perään hienompaa tavaraa (16-32 mm sepeli on ikävän liikkuvaista yksinään mm. polkupyörän renkaan alla, mihin tuntuu auttavan kaliiberia hienomman sepelin sekoittaminen pintakerrokseen). Sadevesiputken vetämistä ränninsuulta pihalle sen sijaan ei ole vielä aloitettukaan, joten palaamme siihen sitten ensi vuonna varmaankin...olishan se ollut hyvä saada tehtyä, mutta kun ei kaikkea ehdi.

Ainiin, tulin tilanneeksi myös öljysäiliön täytön sen jälkeen kun olin käynyt vihdoin kurkkaamassa säiliötä (luukku vaati pientä kuusihalolla kolkuttelua irrotakseen kannakkeistaan, mikä on jarruttanut hommaan ryhtymistä). Säiliön mittari oli menossa puolivälissä nollan alapuolella ympäri kohti maksimia ja kun mittarin reiästä olin varmentanut sen ettei mittari hirveästi valehtele säiliön täyttöasteesta kaivoin kiireesti omakotiyhdistyksen tiedotteesta öljy-yhtiön numeron ja ilmoittauduin asiakkaaksi. Toivotaan nyt että löpöä riittää vielä ensi viikon lopulle asti ettei tarvitse sähköön turvautua. Ja joka tapauksessa täytyy onnitella itseä siitä että muistin tarkistaa tuon, ei ole mitään muistikuvaa siitä mihin asti Talon vanha isäntä arveli öljyn riittävän mutta jotenkin sitä ei tämmöisiä hoksaa ajatella - poissa silmistä, poissa mielestä. Otsikkoon tämäkin homma liittyy sikäli, että tila, jossa öljysäiliö makaa, haisee kohtalaisen tuhdisti öljylle ja vielä vähän tuhdimpi aromi tulvahti siitä mittarin reiästä kun sinne tirkistelin. Päänsärynhän tommoisista saa...