Minikokoisen maakellarin perusparannus, osa 1

Kuvittelin että tästä olisi jo jotain kirjoitettukin, mutta eipä näkynyt tuoreempaa mainintaa kyseisestä rakennelmasta kuin vuodelta 2012 ja tämän projektin lähtölaukauksesta vuodelta 2014.

Meillä on talon nurkalla pieni maakellari, rakenteellisesti hiukan hankalassa paikassa, ja kooltaan vähän liian pieni jotta siihen saisi esim. erillistä eteistilaa. Välttämättä meillä ei edes ole niin kovin suurta tarvetta maakellarille, vaikka sellaisessa varmasti juurekset säilyvätkin paremmin kuin turhan kuivassa kellarikomerossa. Kuitenkin kävi niin, että vuonna 2014 kellarin ulkoverhouden lahovaurio oli saavuttanut melkolailla täystuhon asteen ja siitä lähtien se on muistuttanut itsestään kun siihen suuntaan vilkaiseekin. 2017 kesällä sentään saatiin purkuhomma loppuun (sisäpuoli kokolailla yhtä laho kuin ulkokuorikin). Siltä osin kuitenkin on asiat kunnossa, että ilmeisestikään kellariin ei tule suuremmin vettä mistään, edes keväällä.

Alkuperäinen seinärakenne sisältä ulospäin oli seuraava:

• raakalauta
• villa 50 mm
• tervapaperi tms
• kevytsoraharkko

Etuseinässä lisäksi harkkoseinän ulkopuolella

• tervapaperi
• villa 50 mm
• pystyrimalaudoitus

Alkuperäinen kattorakenne sisältä ulospäin oli jotakuinkin seuraava:

• harva raakalaudoitus
• styrox 50 mm
• kattohuopa
• muottilaudoitus
• betoni
• styrox 50 mm
• kattohuopa
• styrox 50 mm
• muovi + kattohuopa
• styrox 50 mm
• kattohuopa

Kattoa ei ole vielä kaivettu auki ja ylläoleva perustuu siihen mitä etuseinän päältä voi nähdä. Lähtökohtaisesti kuitenkin siis 150 mm styroxia eristeenä ulkopuolella ja 50 mm sisäpuolella, mikä on aikalaila alakanttiin siihen nähden mitä suositellaan. Äkkiseltään nyt löytyi tueksi vain Panu Kailan kirjoitus Tamperelaisessa jossa annetaan minimiksi 100-150 mm EPS jos päällä on puoli metriä maata. Meillä maata on ehkä nykyisellään 10 cm ja muistaakseni tässä tapauksessa eristepaksuus pitäisi olla luokkaa 250 mm...

Tässä vähän purkamisen yhteydessä otettuja kuvia:

Tältä se näytti kun ulkoverhous oli karisteltu alas ja sisältä revitty irtonaisimmat laudat irti.

Kosteita villoja ja enemmän sekä vähemmän mätiä lautoja.

Aika pieni koppero...

Nyt pitäisi sitten päättää mitä tuolle oikein tekee. Kuten sanottu, rakennelma on pieni, noin 1,5 m x 1,5 m lattiapinta-alaltaan ja sisältä 1,75 m korkea. Seinät on muurattu jonkun sortin kevytsoraharkosta, seinien paksuus 24 cm. Katto on paikan päällä valettu betonista, paksuutta en nyt muista mutta ihan vakuuttavan näköinen se on, eikä siinä näy halkeamia. Koko rakennelma on etupuoleltakin katsoen osin maan alla (mahdollisesti talon anturan tasolle kaivettu). Oviaukko on 97 cm x 74 cm, eli hankalan pieni, ja lisäksi siis hankalasti n. 75 cm kellarin lattian yläpuolella. Koska kellarille ei ole parempaakaan paikkaa, eikä laajennuskaan oikein ole työmääränsä takia järkevä, lähtökohta perusparannuksessa on siis alkuperäisessä kuoressa pysyminen. Toinen hankala rakennepiirre on se, että kellarin yksi seinä on vasten kylmää varastokomeroa, jota kautta talvella varmasti kylmä tulee helposti kellariin.

Olen sitä mietiskellyt aina välillä vuosien mittaan, että millaisista materiaaleista ja millaisin ratkaisuin tuota lähtisi uusiksi rakentamaan. Maakellarin ominaisuuksien puolesta päälle pitäisi saada mahdollisimman paksu kerros eristettä ja maata, mutta siinä raja tulee talon sokkelin korkeudesta, koska ei voi nostaa maan pintaa kellarin katolla kovin ylös jottei riskeerata talon puurakenteita kosteudelle. Samoin sisäpuolelle ei mielellään laittaisi mitään, koska tilaa on ennestäänkin minimaalisesti. Katossa kannattanee olla sisäpuolella jonkun sortin eristekerros estämässä kondensiota, ja varastokomeron vastainen seinä vaatinee eristekerroksen jottei pakkanen tule sitä kautta talvella sisään.

Etuseinääkään ei pysty paksuntamaan suuresti koska se ensinnäkin tukkisi autotallin luiskan (toki autolla sinne ei ole tarkoituskaan päästä enää) ja tulisi hassusti ulos luiskan penkasta. Eteistilaa ei siis voi rakentaa, mutta n. 50 cm on varaa kuitenkin tuoda seinää ulospäin. Seinän paksuuden kasvaessa kellariin pääsy pienen oviaukon kautta vaikeutuu kuitenkin entisestään, joten siinä on ehkä koko homman vaikein ongelma ratkaistavaksi.

Kosteuden- ja säänkeston kannalta etuseinään olisi ehdottomasti paras käyttää jotain harkkoa, joko suoraan olemassaolevaan seinään kiinni muurattuna tai pienellä eristeraolla. Eriste kuitenkin pitää olla kosteuden läpi päästävää ja ehdottomasti jatkuvaa märkyyttä kestävää ainakin alaosan osalta, eli vaihtoehdoiksi jäänee ilmarako ja leca-papu. Kattorakenteeseen pitäisi saada mahdollisimman hyvä eristävyys, mikä tarkoittaa käytännössä että siihen täytyy saada mahdollisimman paksu eriste ja sen päälle sen verran maata että nurmikko kasvaa. Koska sade- ja sulamisvesi täytyy pitää kellarin ulkopuolella, eristekerroksen päälle pitää laittaa joku vedenpitävä kerros. Tässäkin kohtaa ajatus muovista tuntuu huonolta (on kyllä ehditty jo nähdä miten käy maan sisään jätetylle muovikalvolle vuosikymmenien saatossa), joten olen pyöritellyt ajatusta bentoniittisavesta maton muodossa. Bentoniittihan turpoaa kostuessaan ja tiivistyy tehokkaasti, mutta ei kuitenkaan estä maaperän normaalia kosteuden siirtymistä. Turpoamisen ansiosta liitos talon sokkeliin olisi myös tiivis, samoin kellarin katolla olevan tuuletuskanavan ympärys. Ennestään tuuletuskanava oli lautaa (tottakai!), ulommainen kerros on alapäästään läpimätä, mutta sisempi hämmästyttävän kova siitä huolimatta että tötterön päällä oleva hattu vuotaa sateella vettä sisään. Sekin täytyy korvata jotenkin, ehkä muovinen 110 mm viemäriputki voisi olla toimiva aihio.

Korvausilmalle oli aiemmin pätkä vanhaa rautaista vesiputkea vietynä oven karmin läpi. Parempi ratkaisu, varsinkin kun aurinko pääsee paistamaan tuohon seinustaan, olisi vetää väljempi putki jonkun matkaa maan sisällä, jotta kesällä ilma ehtisi jäähtyä, ja talvella vastaavasti lämmetä (noh, talvella ilmanvaihto täytyy pitää kuitenkin minimissä, mutta pieni ilman vaihtuvuus ei varmaan tekisi yhtään pahaa). Olisi kuitenkin melkoinen operaatio tehdä ensinnäkin reikä seinään (lainapelillä ja jonkun sortin timattiterällä siitä ehkä selviäisi), ja sen jälkeen kaivaa lapiolla syvää ojaa putkea varten pari metriä...

Tässähän tätä on mietittävää. Täytyy laittaa rintamamiestalo-palstalla keskustelu pystyyn...