Yhteenveto lämmitysrempasta

Kaivon porauksestahan se kaikki sitten lopulta alkoi. Tein sen päivän töitä kotona, sopii arvata miltä tuo jo aiemmin esitelty keltainen mylly kuulosti purueristetyn seinän läpi... Noh, itse asiassa ei se kyllä ollut läheskään niin paha kuin odotin. Paljon ikävämmältä kuulosti porahärveli, varsinkin alkuvaiheessa. En tiedä liittyikö se kaivon suojaputken asennukseen vai pinnassa olleeseen rikkonaiseen kallioon, mutta alkuun tuntui että ei päivässä voi tunnit riittää kun putkea upposi maahan vain parikymmentä senttiä minuutissa, tai vähemmänkin, ja meteli oli sellainen ettei ainakaan nukkumaan olisi menemistä ennenkuin porari on valmis. Onneksi vauhti parani ja meteli väheni sitten kun päästiin syvemmälle. Erittäin miehekkään näköistä hommaa kyllä, mutta jälleen ammatti johon en kyllä taida vaihtaa...

Porarin jäljiltä ei paljon nähtävää lopulta jäänyt pihaan.

Nyt muuten jos näissä kuvissa näkyy jotain kummia valoilmiöitä tai hassuja värejä, se johtuu siitä että osa on kuvattu kolmen lasin läpi sisältä ja loput sitten kännykän kameralla joka on erittäin herkkä heijastuksille. Eivät siis käy todisteeksi mistään paranormaalista toiminnasta.

Olisi kyllä kiinnostava tietää, millainen määrä dieseliä paloi porauksen aikana, kompressori jo koostaan päätellen sitä imee vähintään "ämpärillisen tunnissa", ja poravaunussakin oli oma moottorinsa... Kompressori kuluttaa valmistajansa mukaan täydellä teholla reippaat 86 kg/h (ehkä pitäisikin sanoa "tynnyrillinen tunnissa"!), ja tyhjäkäynnilläkin 37 kg/h. Että mitenköhän kauan tässä pitää kuolettaa pelkästään kaivon hiilidioksidipäästöjä (puhumattakaan pumpun valmistuksesta yms.) ennen kuin kannattaa alkaa elvistelemään hiilivapaalla ja kasvihuonekaasuttomalla lämmitysmuodolla... Porauksessa syntynyt lieju dumpattiin lopuksi kadunvarren ojaan, jonka pohja näyttää nyt siltä kuin sinne olisi valettu sulaa lyijyä. Ei mitenkään luomua sekään, vaikka periaatteessa kai aika lähellä harmaata savea tai hiesua tuotos koostumukseltaan onkin.

Toivottavasti.
Jos olisi ollut sadevesikaivot kadulla, liete olisi nyt siellä.

Putkien veto kaivolta tapahtui sitten saman viikon lopulla, nopeutetulla aikataululla. Ketterä pikkukaivuri teki näppärän pikku ojan, ja ei kun putket perään.

Tuolla ojassa näkyvä rusinaksi mennyt valkoinen peltosalaoja oli yllätys, mutta nytpähän tiedetään, että yhden sadevesirännin päästä lähtevä putki ei käännykään kohti katua, vaan päinvastaiseen suuntaan. Tuskinpa tuonne asti koskaan sadevesi pääsee, eiköhän se imeydy maahan jo aiemmin, ja jos nyt jotain tuohon kaivon viereen päätyykin, tuskin se siellä haittaa tekee. Siinä vaan kaivurimies pääsi tuhahtamaan että joopa joo, "mitään putkia ei  pitäis olla tiellä". Kyllä omistaja tietää tiluksensa.

Lopputulos pihalla ei näytä varsinaisesti siltä, että siinä kävi pieni kaivuri tekemässä pienen ojan... Toki jos vaan ympäriinsä levinneen maa-aineksen saisi pois, se näyttäisi varmasti paremmalta - tai odottamalla ensi kesään. Kyllä se sammal kasvaa sinne takaisin, ja ruoho (tai siis luonnonkasvit) puskevat läpi.

Kuistin nurkkaus maisemoitiin jo. Kuunliljat näyttävät kamalalta, mutta kesällä tuskin enää edes huomaa että ne on kaivettu ylös ja heitetty puolet menemään... Samalla sai muotoiltua maan pinnan paremmin niin ettei se ainakaan viettäisi taloa kohti tuossa - ikkunan takia kun ei oikein voi nostaa maanpintaa seinustalla.

Jäljelle sitten jäi oikeastaan jälkien siistiminen kellarissa. Tuon tiiliseinän takana on sauna, irronneen laastin raoista pilkistää joistain kohdin laudat, joihin panelointi on lyöty kiinni...

Samaten tämä alla näkyvä viritys pitäisi purkaa ja aukko muurata tai valaa umpeen. Yllättäen peltien välissä kuitenkin oli eriste, tosin eristemateriaalit ovat hyvin sekalaisia (pahvia, villaa, styroxia, vaahtomuovia...). Nyt reiät on tukittu paloilla putkieristettä ja uloimpana on palat metalliverkkoa tinttien kiusaksi.

Öljysäiliön edessä ollut väliseinä ei todellakaan antautunut helpolla, piikkaaminen otti toista päivää. Kuvassa näkyvä luukun kehys yritti vielä lopuksi ruhjoa purkajan putoamalla alas, mutta onneksi vahingoilta säästyttiin. Samoin säästyttiin noiden sähköjohtojen ruhjomiselta, vaikkakin ne nyt pitäisi vielä kiinnittää seinälle uudestaan (säiliöhuoneessa niitä ei oltu alunperin ripustettu ollenkaan seinälle).

Ennen pannuhuoneessa näytti tältä:

 Ja nyt sen tilalle ilmestyneessä teknisessä tilassa näyttää tältä:

Pöntöt rivissä: patteriverkon paisunta-astia (vas.) ja puskurivaraaja, sekä maalämpöpumppu (oik.)

Vielä tarvitaan putkiin eristettä ja hormin kyljessä oleva aukko pitää muurata umpeen, mutta noin kolmen siivouskerran jälkeen tuolla ei enää ole juurikaan sotkuisempaa kuin ennen remonttia, ja kaikki on jotakuinkin paikallaan. Talon tekniikkavastaavalla on hautumassa vielä ajatus automaattisen lämpötilaseurannan rakentaminen tuonne, lämpöpumppu kun ei pidä (edes tuon pienen puskurin kanssa) patteriverkon lämpöjä vakiona, joten jotta säätöjen ja kulutusseurannan pohjaksi saisi edes jotenkin järkeviä mittarilukemia, pitää jostain saada keskilämpötilat vaikkapa viimeisen tunnin ajalta. Nyt näillä leudoilla keleillä lämpö on suurimman osan aikaa alle asetetun lämmön, joten jo pelkästään vanhaa lämpökäyrää mukailevien asetusten teko oli kivasta visuaalisesta säätöpaneelista huolimatta arvailua. Nibehän kyllä tarjoaa omaa pilvipalveluaan joka sitten piirtäisi pumpun elämästä kaikenlaisia kivoja käppyröitä ja tunnuslukuja, mutta ilmaiseksi sieltä ei saa kuin kuukauden historiatiedot, ja kuukausimaksu vastaavasti on sanoisinko jopa ihan tuntuva. Sitäpaitsi tekniikkavastaava tykkää tämmöisistä projekteista :) Toki itse tehdyillä virityksillä ei pumpun sisäisestä maailmasta saa juurikaan tietoja talteen, mutta tarvinneeko siitä juuri tietääkään kun ei kuitenkaan osaa sanoa näyttääkö lukemat hyvältä vai ei - katkokäynnin pystyy kyllä havaitsemaan vaikka sitten minuutin välein pumpulta lähtevien putkien pinnasta otetuilla lämpötilalukemilla.

Tämä aihe taitaa nyt olla loppuunkaluttu... Tuosta lämpötilaseurannasta varmaan tulee tarinaa sitten joskus, ja keväällä voisi koittaa katsoa miten paljon tässä nyt ostoenergiaa saa säästettyä kovimman lämmityskauden aikana.