Meillä oli maankääntöhommat menossa kun huomasimme, että kimalainen meni taas perunakellariin. Nämä olivat ensimmäisiä päiviä kun niitä näkyi, joten muistimme että niin, tosiaan, tuollahan pitikin tehdä jotain....
No, tuumasta toimeen ennen kuin siellä on pesä.
Se olikin helppoa, ei hirveesti edes työkaluja tarvittu tuon aukirepimiseen...
Tämä kuva on otettu illalla kun ostimme talon. Verhoilu on mennyt vuosien varrella huonommaksi ja huonommaksi. Ovikin repsotti kun sen avasi, koska alkoi olla niin laho se kohta missä se oli kiinni.
Betoniharkoista näköjään tehty.
Oviaukko. Tuo keltainen osa oli ovenkarmit. Sisäpuolen ovi oli tehty vanerista, sanomalehdistä ja muovimatosta. Ja kun siitä otti kiinni ja nykäisi, se hajosi ihan palasiksi.
Katon rajassa ulkona
Suojasimme aukon naapureiden kissoilta ja lapsilta. Vaikka tuskin tuonne lapset eksyvät, kun tuo on autotallin luiskassa.
Kyllä tuota hajottaessa mietti, että kuinka ihmeessä se on kestänyt kasassa!! Sen verran helposti tulivat palaset pois. Ihan märkää puuromaista höttöä olivat villat ja puut mitä tuolta otimme. Toki nuo ovenkarmit olivat ihmeen hyvässä kunnossa. Ja pellit sen ympärillä, ne otimme säilöön. Kaikki muu hajosikin niin pieneksi, että mietimme, että tulee varmaan halvemmaksi tilata roskalava hakemaan nuo kuin pienissä erissä kiikuttaa roskikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.