Voikukkien maailmanvalloitusta seuratessa mietin, missä menee raja luon-nonmukaisessa puutarhassa?
Saako luonnonmukaista puutarhaa leikata, raivata tai muokata?
Me leikkaamme nurmikkoa senkin takia, etteivät etanat pääsisi kovin valloilleen ja matkaisi meidän kasvimaille. Ja samalla muutamat rikkaruohot saavat kyytiä.
Pensaita ja puita leikkaamme saadaksemme hyvää satoa ja kun oksat ovat jo tehtävänsä hoitaneet, voivat huonosti tai kuolevat.
Siemenet pyritään hankkimaan luomuina ja nyt ostimme muutamia biody-naamisiakin siemeniä. Emme käytä lannotteita, kalkkia käytämme nurmikon sammaloitumiseen. Jos jotain torjunta-aineita käytämme, ne ovat itse valmitettuja karkotteita esim. mäntysuopavesi tai talkki (kirpat). Etanoita en ole vielä lähtenyt hävittämään vaikka niitä tässä pihassa onkin. Laitamme niille krasseja kasvamaan, jotta jättäisivät kaalit rauhaan. Muutenkin laitoimme yrttejä ja kukkia karkottamaan ja huokuttamaan hyönteisiä pois kasviksista. Mutta jos joku haluaa syödä meidän herkullisia kasviksia kaikesta huolimatta, ei kai voi muuta kuin toivoa, että maistuu. :)
Pyrimme kasvattamaan puutarhassamme suomalaisia lajeja mutta ulkomai-setkin ovat tervetulleita kokeiluja. Onhan omenakin kotoisin Venäjältä. Täällä etelässä on aika kiitollista kasvattaa kasveja, moni viihtyy hyvin. Parasta puutarhuroinnissa on se ihme, että minä laitan siemenet kasvamaan ja muutaman kuukauden päästä saan syödä herkullisia hedelmiä olivatpa ne sitten marjoja tai kaaleja. Tai no vielä parempaa on tehdä niistä mehuja tms. ja tietää, ettei mehuissa ole väriaineita tai muitakaan myrkkyjä. Kyllähän tässä naapureilla on autoja ja kadulla kulkee, joten tokihan niistä tulee jotain saasteita mutta niiltä ei voi välttyä tänä päivänä missään. Ja kun saa tarjota näitä antimia myös muille, on puutarhurin onni täydellinen!
Ihastelen joka päivä pihaamme ja olen onnellinen, että meille annettiin tämä talo ja taito viljellä!
Tässä lainauksia netistä aiheeseen liittyen. Tummensin tuolta tekstistä kasvit, joita meillä jo kasvoi tai joita olemme istuttaneet. Voi olla että löytyisi enemmänkin mutta kun kasvientunnistus on vielä aika heikkoa. :)
Tämä puutarhurointi (ja remointointi) on yhtä opiskelua! :)
"Tietoa luomu- ja biodynaamisesta viljelystä
Luonto ja luomu
Luomuviljely ei ole sen vaikeampaa kuin tavallinenkaan viljely. Esikuvan luonnonmukaiseen viljelyyn voi ottaa suoraan luonnosta!
Muistiksi kuitenkin että parin luomuohjeen noudattaminen ei vielä ole luo-muviljelyä.
Luomuviljely
Luonnonmukainen viljely tarkoittaa viljelya ilman myrkkyjä ja keinolan-noitteita. Luonnonmukaisessa viljelyssä ollaan luonnon kanssa ystäviä. Kier-tokulku ja vuorovaikutus kasvien ja luonnon kanssa ovat kaiken a ja o.
Luomuviljelijän kannattaa tutkia seuraavia asioita:
Maan kunto: Onko maassa paljon elämää? Jos pieneläintoiminta on runsasta, maa on hyvää. Maan kuntoa parannetaan pitämällä se kuohkeana talikon avulla, lannoittamalla eloperäisillä aineilla (esim. kompostointi) ja suojaamal-la maan pintaa katteilla.
Kasvinsuojeluun käytetään vuoroviljelyä ja sekaviljelyä. Käytössä on myös ehkäisevä tuholaistorjunta ja myrkyttömät vaihtoehdot.
Luomuviljelyssä suositaan myös hyödyllisiä pieneliöitä jotka rajoittavat
Minkälaisen luomupuutarhan sinä haluat?
Useimmiten suurin osa luomupuutarhasta koostuu hyötykasveista mutta luonnonmukainen viljely on helppo toteuttaa koko puutarhassa.
Luonnonmukaisesti viljellyistä hyötykasveista saadaan tietysti suurin etu."
Luonto ja luomu
Luomuviljely ei ole sen vaikeampaa kuin tavallinenkaan viljely. Esikuvan luonnonmukaiseen viljelyyn voi ottaa suoraan luonnosta!
Muistiksi kuitenkin että parin luomuohjeen noudattaminen ei vielä ole luo-muviljelyä.
Luomuviljely
Luonnonmukainen viljely tarkoittaa viljelya ilman myrkkyjä ja keinolan-noitteita. Luonnonmukaisessa viljelyssä ollaan luonnon kanssa ystäviä. Kier-tokulku ja vuorovaikutus kasvien ja luonnon kanssa ovat kaiken a ja o.
Luomuviljelijän kannattaa tutkia seuraavia asioita:
Maan kunto: Onko maassa paljon elämää? Jos pieneläintoiminta on runsasta, maa on hyvää. Maan kuntoa parannetaan pitämällä se kuohkeana talikon avulla, lannoittamalla eloperäisillä aineilla (esim. kompostointi) ja suojaamal-la maan pintaa katteilla.
Kasvinsuojeluun käytetään vuoroviljelyä ja sekaviljelyä. Käytössä on myös ehkäisevä tuholaistorjunta ja myrkyttömät vaihtoehdot.
Luomuviljelyssä suositaan myös hyödyllisiä pieneliöitä jotka rajoittavat
Minkälaisen luomupuutarhan sinä haluat?
Useimmiten suurin osa luomupuutarhasta koostuu hyötykasveista mutta luonnonmukainen viljely on helppo toteuttaa koko puutarhassa.
Luonnonmukaisesti viljellyistä hyötykasveista saadaan tietysti suurin etu."
http://www.nicehouse.fi/puutarha/phoito/luomu/luomu1.htm
"Luonnonmukaisen puutarhan kasvit ovat erikorkuisia. Kun korkeat ja matalat kasvit vuorottelevat istutuksissa, puutarhaan syntyy luonnollista kerroksellisuutta.
Luonnonmukaisen puutarhan istutuksissa on runsaasti kasveja ja puutarhan tunnelma on vehreä. Siellä on kaarevia polkuja ja suojaisia oleskelupaikkoja. Perinteiset luonnonkivimuurit, sammaloituneet kivet, kissankellot ja koriste-heinät sopivat metsäiseen puutarhaan.
Syksyn lehdet ja kukkakasvien kuihtuvat varret voi jättää rikastuttamaan maata. Kun puutarhan maatuvaa ainesta ei siivota pois, istutusten lannoitta-mista voi vähentää. Metsäisen puutarhan puita ja pensaita ei leikata tarpeet-tomasti eikä niitä muotoilla leikkaamalla. Erilaiset heinäkasvit kuuluvat rehe-vän puutarhan lajeihin. Myös luonnonniitty sopii puolivilliin puutarhaan. Kissankello, päivänkakkara, ruusuruoho ja mäkikuisma viihtyvät aurinkoi-sella ja kuivalla paikalla. Kullero, peurankello ja mesiangervo ovat kostean puutarhamaan kasveja.
Kun puutarhan istutuksia hoidetaan luonnonoppien mukaan, kasvit saavat siementää ja levitä juuriversojensa avulla. Jos jokin laji valtaa liikaa tilaa, sen kasvua ohjaillaan lempeästi. Monimuotoisessa puutarhassa kasvaa runsaasti kaikkea: puita, pensaita ja monenlaisia kukkivia kasveja. Muun muassa metsäruusu, taikinamarja ja keltakotakuusama ovat helppohoitoisia kasveja puutarhan reunavyöhykkeille.
Tärkeintä kasvillisuuden valinnassa on suosia lajeja, joille kasvuolosuhteet sopivat. Kivikko- ja kosteikkokasvit, kuivan niityn kukkaset ja lehtomaiseman viehättävät metsäkasvit viihtyvät puutarhassa, kun ne on istutettu oikeisiin oloihin.
Niitty kasvaa vähäravintesella, aurinkoisella paikalla.
Kaunein niitty syntyy kuivalle kedolle. Runsasravinteiselle maalle, vaikkapa hoidetulle nurmikolle, niityn rakentaminen on aikaavievää, mutta yksinker-taista: nurmikon hoidosta siirrytään heinän tekoon. Heinä niitetään pari kertaa kesässä ja viedään pois. Lisälannoitusta ei anneta.
Niittykasvit ilmestyvät näin hoidetulle maalle luonnostaankin. Nehän ovat niitä, mitä kasvimaassa kutsutaan rikkaruohoiksi: kukka- ja heinäkasveja. Niitylle haluamiensa kasvien siemeniä voi kerätä itsekin syyskesällä. Niittyseoksia on myös myytävänä. Paras kylvöaika on syksyllä.
Jo olemassa olevaa niittyä hoidetaan niittämällä se, kun kasvien siemenet ovat valmiit. Niitetyn kasvuston annetaan kuivahtaa muutama päivä, jotta siemenet irtoavat, sitten se korjataan pois, ja esimerkiksi kompostoidaan enemmän ravinteita tarvitsevien kasvustojen tarpeisiin.
Perusta niitty tai kukkaketo
Paras kedon perustamisajankohta on syksyllä, koska silloin on riittävästi kosteutta siementen itää.
Valitse niitylle aurinkoinen ja niukkaravinteinen paikka.
Muokkaa maa syksyllä. Pidä niittyalue kesannolla eli paljaana kasvillisuu-desta yhden kasvukauden, keväästä syksyyn. Poista siitä monivuotisia rikkakasveja juurineen, haraa ja muokkaa maata kesän aikana.
Jos maa on ravinteikasta, sekoita pintamultaan muutaman sentin kerros hiekkaa.
Kylvä niitty- tai ketokasvien siemenet elo-syyskuussa. Yhdelle aarille (10m x 10m) tarvitaan noin 50 grammaa siemeniä.
Sekoita siemenet haravalla ja tasoita mullan pinta jyrällä. Jos syyskesä on kuiva, kastele kylvöksiä säännöllisesti.
Kasvuun lähtenyt niitty tarvitsee hoitoa. Siitä poistetaan vuosittain voimakaskasvuisia rikkakasveja ja se niitetään alas kaksi kertaa kesässä. Kauneimmillaan niitty on 5-10 vuoden kuluttua ensimmäisistä kylvöistä.
Luonnonkukkia aurinkoiselle niitylle:
ahdekaunokki, harakankello, keltasauramo, ketoneilikka, keto-orvokki, kissankello, kurjenkello, mäkikuisma, mäkitervakko, niittyleinikki, peurankello, purtojuuri, päivänkakkara, ruiskaunokki, ruusuruoho, siankärsämö
Luonnonkasveja kostealle kasvupaikalle:
kallioimarre, keltakurjenmiekka, korpi-imarre, kotkansiipi, kullero, metsäalvejuuri, rentukka, rantakukka, siperiankurjenmiekka
Metsäisiä puita, pensaita ja köynnöskasveja:
alppikärhö, kiinankärhö, isotuomipihlaja, kanadanruohokanukka, keltakotakuusama, koivuangervo, kotikataja, kotipihlaja, kultakuusi, mustaselja, metsävaahtera, kuutamohortensia, mustilanhortensia, mongolianvaahtera, näsiä, pihlaja-angervo, rauduskoivu, sinikuusama, lehtokuusama, tuohituomi, tuoksuvatukka
Kukkakasveja puiden ja pensaiden siimekseen:
arovuokko, jalokiurunkannus, kielo, käenkaali eli ketunleipä, lehtoakileija, metsäkurjenpolvi, puistolemmikki, tarhavarjohiippa, tuoksumatara, valkovuokko"
Luonnonmukaisen puutarhan istutuksissa on runsaasti kasveja ja puutarhan tunnelma on vehreä. Siellä on kaarevia polkuja ja suojaisia oleskelupaikkoja. Perinteiset luonnonkivimuurit, sammaloituneet kivet, kissankellot ja koriste-heinät sopivat metsäiseen puutarhaan.
Syksyn lehdet ja kukkakasvien kuihtuvat varret voi jättää rikastuttamaan maata. Kun puutarhan maatuvaa ainesta ei siivota pois, istutusten lannoitta-mista voi vähentää. Metsäisen puutarhan puita ja pensaita ei leikata tarpeet-tomasti eikä niitä muotoilla leikkaamalla. Erilaiset heinäkasvit kuuluvat rehe-vän puutarhan lajeihin. Myös luonnonniitty sopii puolivilliin puutarhaan. Kissankello, päivänkakkara, ruusuruoho ja mäkikuisma viihtyvät aurinkoi-sella ja kuivalla paikalla. Kullero, peurankello ja mesiangervo ovat kostean puutarhamaan kasveja.
Kun puutarhan istutuksia hoidetaan luonnonoppien mukaan, kasvit saavat siementää ja levitä juuriversojensa avulla. Jos jokin laji valtaa liikaa tilaa, sen kasvua ohjaillaan lempeästi. Monimuotoisessa puutarhassa kasvaa runsaasti kaikkea: puita, pensaita ja monenlaisia kukkivia kasveja. Muun muassa metsäruusu, taikinamarja ja keltakotakuusama ovat helppohoitoisia kasveja puutarhan reunavyöhykkeille.
Tärkeintä kasvillisuuden valinnassa on suosia lajeja, joille kasvuolosuhteet sopivat. Kivikko- ja kosteikkokasvit, kuivan niityn kukkaset ja lehtomaiseman viehättävät metsäkasvit viihtyvät puutarhassa, kun ne on istutettu oikeisiin oloihin.
Niitty kasvaa vähäravintesella, aurinkoisella paikalla.
Kaunein niitty syntyy kuivalle kedolle. Runsasravinteiselle maalle, vaikkapa hoidetulle nurmikolle, niityn rakentaminen on aikaavievää, mutta yksinker-taista: nurmikon hoidosta siirrytään heinän tekoon. Heinä niitetään pari kertaa kesässä ja viedään pois. Lisälannoitusta ei anneta.
Niittykasvit ilmestyvät näin hoidetulle maalle luonnostaankin. Nehän ovat niitä, mitä kasvimaassa kutsutaan rikkaruohoiksi: kukka- ja heinäkasveja. Niitylle haluamiensa kasvien siemeniä voi kerätä itsekin syyskesällä. Niittyseoksia on myös myytävänä. Paras kylvöaika on syksyllä.
Jo olemassa olevaa niittyä hoidetaan niittämällä se, kun kasvien siemenet ovat valmiit. Niitetyn kasvuston annetaan kuivahtaa muutama päivä, jotta siemenet irtoavat, sitten se korjataan pois, ja esimerkiksi kompostoidaan enemmän ravinteita tarvitsevien kasvustojen tarpeisiin.
Perusta niitty tai kukkaketo
Paras kedon perustamisajankohta on syksyllä, koska silloin on riittävästi kosteutta siementen itää.
Valitse niitylle aurinkoinen ja niukkaravinteinen paikka.
Muokkaa maa syksyllä. Pidä niittyalue kesannolla eli paljaana kasvillisuu-desta yhden kasvukauden, keväästä syksyyn. Poista siitä monivuotisia rikkakasveja juurineen, haraa ja muokkaa maata kesän aikana.
Jos maa on ravinteikasta, sekoita pintamultaan muutaman sentin kerros hiekkaa.
Kylvä niitty- tai ketokasvien siemenet elo-syyskuussa. Yhdelle aarille (10m x 10m) tarvitaan noin 50 grammaa siemeniä.
Sekoita siemenet haravalla ja tasoita mullan pinta jyrällä. Jos syyskesä on kuiva, kastele kylvöksiä säännöllisesti.
Kasvuun lähtenyt niitty tarvitsee hoitoa. Siitä poistetaan vuosittain voimakaskasvuisia rikkakasveja ja se niitetään alas kaksi kertaa kesässä. Kauneimmillaan niitty on 5-10 vuoden kuluttua ensimmäisistä kylvöistä.
Luonnonkukkia aurinkoiselle niitylle:
ahdekaunokki, harakankello, keltasauramo, ketoneilikka, keto-orvokki, kissankello, kurjenkello, mäkikuisma, mäkitervakko, niittyleinikki, peurankello, purtojuuri, päivänkakkara, ruiskaunokki, ruusuruoho, siankärsämö
Luonnonkasveja kostealle kasvupaikalle:
kallioimarre, keltakurjenmiekka, korpi-imarre, kotkansiipi, kullero, metsäalvejuuri, rentukka, rantakukka, siperiankurjenmiekka
Metsäisiä puita, pensaita ja köynnöskasveja:
alppikärhö, kiinankärhö, isotuomipihlaja, kanadanruohokanukka, keltakotakuusama, koivuangervo, kotikataja, kotipihlaja, kultakuusi, mustaselja, metsävaahtera, kuutamohortensia, mustilanhortensia, mongolianvaahtera, näsiä, pihlaja-angervo, rauduskoivu, sinikuusama, lehtokuusama, tuohituomi, tuoksuvatukka
Kukkakasveja puiden ja pensaiden siimekseen:
arovuokko, jalokiurunkannus, kielo, käenkaali eli ketunleipä, lehtoakileija, metsäkurjenpolvi, puistolemmikki, tarhavarjohiippa, tuoksumatara, valkovuokko"
http://www.yhteishyva.fi/piha_parveke/suunnittelu/luonnonmukainen_puutarha/fi_FI/luonnonmukainen_puutarha/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.