Kellarin edusta hajoaa ja edistyy

Kuten aiemmassa kirjoituksessa oli puhe, kellarin oviaukkoa on tarkoitus korottaa kulun helpottamiseksi. Harkkoseinää on nyt kilkuteltu useita päiviä, koska kauaa sitä hommaa ei jaksa. Kädet puutuu ja tärinä ei tunnu hyvältä kehossa. Mutta eilen se vihdoin antautui kokonaan!

Porasimme reikiä linjaan, josta halusimme harkon hajoavan. Sitten talttapäällä vaan kilkuteltin lisää. Sitten kokeilimme pilkkoa paloiksi. Aina välillä linjaa ja sitten vain tuosta päältä lohkoen paloja.

Tällä lähti enimmäkseen.

Melkoinen peli, poranterä uppoaa kevytsoraharkkoon kuin lämpimään voihin, mutta ihmeen sitkeä vastus seinä silti oli, alkuun lähti lähinnä vain pieniä paloja.

Viimeinen lohkare!

Nyt mahtuu kulkemaan!

Tukiraudoista toinen sinkosi yhtäkkiä kesken hakkuun irti. Onneksi ei osunut ketään!

Sisällä näyttää tältä:

Piti kaivella "vähän" maata tuosta edestä ja sivulta. Tuota jyskyttäessä meinasi maa itsekin vajota, mutta onneksi saimme pysäytettyä kivillä.

Minikokoisen maakellarin perusparannus, osa 2

Kellariprojekti etenee. Ulkopuolisia mielipiteitä en yllättävää kyllä suunnitelmille saanut rintamamiestalo.fi:stä, mutta sen verran asiaa olen ehtinyt tutkia että ilmankin toivottavasti pärjää. Lähes kaikki materiaalit on ja hankittu, niillä pääsee työssä varsin pitkälle. Kellarin edusta on jo kaivettu auki entisen maapenkan mitalta, mutta luultavasti jokunen kottikärryllinen maata pitää vielä poistaa ennenkuin ulkokuoren perustukset on tehty, seinä alkaa nousta, ja routaeristys on paikallaan, ja kuoppaa pääsee lapioimaan taas umpeen.

Suunniteltu oven korotus / kynnyksen madallus näkyy jo reikärivinä/urana oviaukon alanurkassa

Urpo Nurmiston Maakellari -kirjan (joka taitaa olla niitä harvoja aiheesta tehtyjä suomenkielisiä kirjoja) mukaan riittävä lämmöneristys maakellarin betonirakenteisessa katossa on 115 mm "solumuovia" (tarkoittanee nykytermein EPS:ää, ainakin näin oletan) kun maakerroksen paksuus on 30 cm, ja vastaavasti toisessa ääripäässä 90 mm eristettä 150 cm maakerroksen kanssa. Meillä maakerroksen paksuus jää tuosta 30 sentistäkin vielä puoleen, mutta entisen rakenteen mukainen 200 mm EPS pitäisi siis olla tarpeeksi - varsinkin jos sen ei tarvitse enää liota vedessä kuten tilanne ainakin nyt viime vuosina on ollut.

Routasuojaukseen Nurmisto suosittaa 100 mm EPSää metrin etäisyydelle asti etuseinästä ja vielä 50 mm siitä puoli metriä eteenpäinkin. Koska ei huvita avata koko talon kellarin kulkuluiskaa, tyydymme vähempään, mutta toisaalta kun nyt etuseinä tulee kaksinkertaiseksi eristeraolla jo maanpinnan alapuolelta saakka, ainakaan kellarin kylmenemisen takia ei pitäisikään tarvita niin paljoa routaeristystä. Entinen routaeristys on ollut 50 mm EPS seinää vasten ja 50 mm EPS edessä laatoituksen alla sekä erillinen kaistale etuseinän edessä olleen maapenkan alla.

Roudan takia Nurmiston mukaan myös sivuseinät pitäisi eristää 50-100 mm EPS:llä ulkopuolelta näin Etelä-Suomessakin 1,5 m syvyyteen asti. Tosin kevytsoraharkkoseinän kanssa eristeen sanotaan voivan olla ohuempi tai jopa puuttua kokonaan, mikä sikäli onkin toivottavaa, että tässä tapauksessa 1,5 m syvyys tarkoittaisi että eristämättä jäisi vain noin 50 cm seinän alalaidasta, mikä taas saattaisi rajoittaa maalämmön/-kylmän vaikutusmahdollisuutta (ja juuri siihenhän maakellarin toiminta nimenomaan perustuu). Katon eristyksen yhteydessä annetaan ymmärtää, että kevytsoraharkkorakenteen kanssa eristevahvuus olisi n. 60% betonirakenteen vaatimasta, mutta sen tarkemmin ei eri runkomateriaalien tarpeita eristyksen suhteen erotella.

Niin, ja se kellarin etuseinä. Ulkokuori tulee 85 mm paksuisista Kahi-tiilistä, väliin 100 mm eristettä (yläosa EPS, alaosa kevytsoraa). Alkuun eristepaksuudeksi suunnittelin puolta tuosta, mutta katon eristetarpeen ja aiemman toteutuksenkin perusteella 100 mm vaikuttaa olevan tarpeen.

Hankkimatta on vielä rappauslaasti etuseinään ja bentoniitti kattoa varten, sekä ovien materiaalit. EPS:ää meillä ainakin pitäisi olla riittävästi niin että sitä riittää myös ovien eristykseen, puutavara niihin täytyy hankkia sitten kun ulkokuori on saatu valmiiksi ja mitat on selvillä. Jos paljastuu, että katon eristys pitää kokonaan korvata uudella, voi olla että eristettäkin pitää ostaa lisää. Pakkauskoot vaan ovat sellaisia, että saa tarkkaan harkita ottaako ekstraa lojumaan nurkissa vai kierrättääkö sittenkin vanhaa. Ja toisaalta, viidenkympin tuotteen rahti saattaa maksaa yli satasen, näin autottomalle...

Korvausilmakanavan suhteen olen vielä kahden vaiheilla, mennäkö työläämmällä mutta ehkä paremmalla ratkaisulla jossa korvausilma tulisi maan alla sivuseinän läpi parin metrin päästä, vai tehdäkö kuten Nurmiston kirjassa ehdotetaan ja tehdä  oviin säädettävät aukot. Jonkunlainen ilmanvaihto "tuulikaappiin" olisi varmaan hyvä olla, ettei siellä ala sienirihmastot kasvamaan, mutta koska kokonaisrakenne on muuten vähän siinä toimivuuden rajoilla mittojen ja sijainnin suhteen, korvausilman esijäähdytys/-lämmitys maan sisäisellä putkella olisi kuitenkin perusteltu. Voi olla, että ratkaisun valinta selviää sen mukaan saanko seinään tehtyä reiän... Hankin kyllä osin tätäkin tarkoitusta varten poravasaran (jolle kyllä löytyy muutakin käyttöä taloudessa jossa on ennestään vain akkupora), ja kevytsoraharkko lienee aika helppo läpäistä, mutta edes kohtalaisen nätin pyöreän ja riittävän ison reiän tekeminen ei silti välttämättä ole ihan triviaalia kun ensi kertaa on asialla. Oviaukon korotusta vähän sommiteltiin jo, iskuporakone uppoaa harkkoon kuin voihin, mutta saako harkon halki helposti edes talttaamalla jää nähtäväksi. Taltta uppoaa kyllä harkkoon helposti, mutta jää myös helposti jumiin.

Raportoimme tuloksista kun on taas jotain kerrottavaa.

Kukkiva puutarha

Hiljaista on ollut täällä blogissa. Nappasin tuossa puutarhasta muutaman kuvan niin laitanpa tännekin.

Jouduimme taas kaatamaan (tai ammattipuutarhuri kaatoi) yhden omenapuun. Samalla leikattiin paria muutakin puuta ja kuusen alimpia kuivia oksia. Kummasti tuli valoa pihaan!
Pientä lahoamista havaittavissa...

Viime syksynä leikkasin marjapensaita aika rankalla kädellä. Pensaat olivat vanhoja ja isoja, niiden välissä oli lähes mahdotonta liikkua ja ruohonleikkuu oli kamalaa. Sadonkorjuukin oli vaivalloista kun piti kiertää kaukaa että pääsee seuraavaan paikkaan keräämään. No nyt mahtuu!!

 Punaherukan oksat olivat aika paksuja...

Kukkakimppuja

Ostettu valkoinen pioni pari vuotta sitten

Viime syksynä istutettiin laukkoja ja näyttävät menestyneen hyvin

Pihasta yrttipenkkiin siirretty suolaheinä

 Kurjenpolvi

 Pioni

 Vaaleanpunainen varjolilja näyttää valtaavan kukkapenkkiä...

 Pihlaja

 Syreeni

 Lemmikki

 Ruohosipuli kukkii jo!!

 Salviakin kukkii

 Kimalainen karviaispensaassa

Ketunleipä

Raparperi kesti siirron ja kukkii jo

Omenapuista tippuivat jo kukat

Minikokoisen maakellarin perusparannus, osa 1

Kuvittelin että tästä olisi jo jotain kirjoitettukin, mutta eipä näkynyt tuoreempaa mainintaa kyseisestä rakennelmasta kuin vuodelta 2012 ja tämän projektin lähtölaukauksesta vuodelta 2014.

Meillä on talon nurkalla pieni maakellari, rakenteellisesti hiukan hankalassa paikassa, ja kooltaan vähän liian pieni jotta siihen saisi esim. erillistä eteistilaa. Välttämättä meillä ei edes ole niin kovin suurta tarvetta maakellarille, vaikka sellaisessa varmasti juurekset säilyvätkin paremmin kuin turhan kuivassa kellarikomerossa. Kuitenkin kävi niin, että vuonna 2014 kellarin ulkoverhouden lahovaurio oli saavuttanut melkolailla täystuhon asteen ja siitä lähtien se on muistuttanut itsestään kun siihen suuntaan vilkaiseekin. 2017 kesällä sentään saatiin purkuhomma loppuun (sisäpuoli kokolailla yhtä laho kuin ulkokuorikin). Siltä osin kuitenkin on asiat kunnossa, että ilmeisestikään kellariin ei tule suuremmin vettä mistään, edes keväällä.

Alkuperäinen seinärakenne sisältä ulospäin oli seuraava:

• raakalauta
• villa 50 mm
• tervapaperi tms
• kevytsoraharkko

Etuseinässä lisäksi harkkoseinän ulkopuolella

• tervapaperi
• villa 50 mm
• pystyrimalaudoitus

Alkuperäinen kattorakenne sisältä ulospäin oli jotakuinkin seuraava:

• harva raakalaudoitus
• styrox 50 mm
• kattohuopa
• muottilaudoitus
• betoni
• styrox 50 mm
• kattohuopa
• styrox 50 mm
• muovi + kattohuopa
• styrox 50 mm
• kattohuopa

Kattoa ei ole vielä kaivettu auki ja ylläoleva perustuu siihen mitä etuseinän päältä voi nähdä. Lähtökohtaisesti kuitenkin siis 150 mm styroxia eristeenä ulkopuolella ja 50 mm sisäpuolella, mikä on aikalaila alakanttiin siihen nähden mitä suositellaan. Äkkiseltään nyt löytyi tueksi vain Panu Kailan kirjoitus Tamperelaisessa jossa annetaan minimiksi 100-150 mm EPS jos päällä on puoli metriä maata. Meillä maata on ehkä nykyisellään 10 cm ja muistaakseni tässä tapauksessa eristepaksuus pitäisi olla luokkaa 250 mm...

Tässä vähän purkamisen yhteydessä otettuja kuvia:

Tältä se näytti kun ulkoverhous oli karisteltu alas ja sisältä revitty irtonaisimmat laudat irti.

Kosteita villoja ja enemmän sekä vähemmän mätiä lautoja.

Aika pieni koppero...

Nyt pitäisi sitten päättää mitä tuolle oikein tekee. Kuten sanottu, rakennelma on pieni, noin 1,5 m x 1,5 m lattiapinta-alaltaan ja sisältä 1,75 m korkea. Seinät on muurattu jonkun sortin kevytsoraharkosta, seinien paksuus 24 cm. Katto on paikan päällä valettu betonista, paksuutta en nyt muista mutta ihan vakuuttavan näköinen se on, eikä siinä näy halkeamia. Koko rakennelma on etupuoleltakin katsoen osin maan alla (mahdollisesti talon anturan tasolle kaivettu). Oviaukko on 97 cm x 74 cm, eli hankalan pieni, ja lisäksi siis hankalasti n. 75 cm kellarin lattian yläpuolella. Koska kellarille ei ole parempaakaan paikkaa, eikä laajennuskaan oikein ole työmääränsä takia järkevä, lähtökohta perusparannuksessa on siis alkuperäisessä kuoressa pysyminen. Toinen hankala rakennepiirre on se, että kellarin yksi seinä on vasten kylmää varastokomeroa, jota kautta talvella varmasti kylmä tulee helposti kellariin.

Olen sitä mietiskellyt aina välillä vuosien mittaan, että millaisista materiaaleista ja millaisin ratkaisuin tuota lähtisi uusiksi rakentamaan. Maakellarin ominaisuuksien puolesta päälle pitäisi saada mahdollisimman paksu kerros eristettä ja maata, mutta siinä raja tulee talon sokkelin korkeudesta, koska ei voi nostaa maan pintaa kellarin katolla kovin ylös jottei riskeerata talon puurakenteita kosteudelle. Samoin sisäpuolelle ei mielellään laittaisi mitään, koska tilaa on ennestäänkin minimaalisesti. Katossa kannattanee olla sisäpuolella jonkun sortin eristekerros estämässä kondensiota, ja varastokomeron vastainen seinä vaatinee eristekerroksen jottei pakkanen tule sitä kautta talvella sisään.

Etuseinääkään ei pysty paksuntamaan suuresti koska se ensinnäkin tukkisi autotallin luiskan (toki autolla sinne ei ole tarkoituskaan päästä enää) ja tulisi hassusti ulos luiskan penkasta. Eteistilaa ei siis voi rakentaa, mutta n. 50 cm on varaa kuitenkin tuoda seinää ulospäin. Seinän paksuuden kasvaessa kellariin pääsy pienen oviaukon kautta vaikeutuu kuitenkin entisestään, joten siinä on ehkä koko homman vaikein ongelma ratkaistavaksi.

Kosteuden- ja säänkeston kannalta etuseinään olisi ehdottomasti paras käyttää jotain harkkoa, joko suoraan olemassaolevaan seinään kiinni muurattuna tai pienellä eristeraolla. Eriste kuitenkin pitää olla kosteuden läpi päästävää ja ehdottomasti jatkuvaa märkyyttä kestävää ainakin alaosan osalta, eli vaihtoehdoiksi jäänee ilmarako ja leca-papu. Kattorakenteeseen pitäisi saada mahdollisimman hyvä eristävyys, mikä tarkoittaa käytännössä että siihen täytyy saada mahdollisimman paksu eriste ja sen päälle sen verran maata että nurmikko kasvaa. Koska sade- ja sulamisvesi täytyy pitää kellarin ulkopuolella, eristekerroksen päälle pitää laittaa joku vedenpitävä kerros. Tässäkin kohtaa ajatus muovista tuntuu huonolta (on kyllä ehditty jo nähdä miten käy maan sisään jätetylle muovikalvolle vuosikymmenien saatossa), joten olen pyöritellyt ajatusta bentoniittisavesta maton muodossa. Bentoniittihan turpoaa kostuessaan ja tiivistyy tehokkaasti, mutta ei kuitenkaan estä maaperän normaalia kosteuden siirtymistä. Turpoamisen ansiosta liitos talon sokkeliin olisi myös tiivis, samoin kellarin katolla olevan tuuletuskanavan ympärys. Ennestään tuuletuskanava oli lautaa (tottakai!), ulommainen kerros on alapäästään läpimätä, mutta sisempi hämmästyttävän kova siitä huolimatta että tötterön päällä oleva hattu vuotaa sateella vettä sisään. Sekin täytyy korvata jotenkin, ehkä muovinen 110 mm viemäriputki voisi olla toimiva aihio.

Korvausilmalle oli aiemmin pätkä vanhaa rautaista vesiputkea vietynä oven karmin läpi. Parempi ratkaisu, varsinkin kun aurinko pääsee paistamaan tuohon seinustaan, olisi vetää väljempi putki jonkun matkaa maan sisällä, jotta kesällä ilma ehtisi jäähtyä, ja talvella vastaavasti lämmetä (noh, talvella ilmanvaihto täytyy pitää kuitenkin minimissä, mutta pieni ilman vaihtuvuus ei varmaan tekisi yhtään pahaa). Olisi kuitenkin melkoinen operaatio tehdä ensinnäkin reikä seinään (lainapelillä ja jonkun sortin timattiterällä siitä ehkä selviäisi), ja sen jälkeen kaivaa lapiolla syvää ojaa putkea varten pari metriä...

Tässähän tätä on mietittävää. Täytyy laittaa rintamamiestalo-palstalla keskustelu pystyyn...