Pikakelaus

Se, että blogiin ei ole kirjoitettu mitään pitkiin aikoihin ei tarkoita, että olisi tapahtunut jotain traagista, eikä se myöskään tarkoita, että täällä ei olisi tehty mitään talossa tai pihalla. Lähinnä se tarkoittaa vain että mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Pieniä juttuja kyllä, ja juttujen alkuja.

Pihalla on yritetty kasvattaa kaikenlaista, niistä ehkä puolet on suostunut kasvamaan. Vuoden häviäjiä ovat tomaatti ja mitä ikinä vanhaan pesupataan tulikaan kylvettyä (ei edes itänyt), retiisit ja nauriit (ei juuri syötavää, sen sijaan tekivät vartta ja innostuivat kukkimaan).

Lantusta, punajuuresta ja porkkanasta ei vielä osaa sanoa, ainakin ovat hengissä. Palkokasveja ei tänä vuonna laitettu ollenkaan. Mintut ja oregano kasvavat normaalisti, salviakin päätti näköjään jäädä yrttipenkkiin.

linnunkaali pottumaassa

Raparperi sai keväällä reilusti kompostia etupäässä sillä tarkoituksella, ettei se kukkisi niin innokkaasti - liian pinnassa oleva raparperi kuulema on herkkä kukkimaan... ja kun ei ollut muuta laittaa kuin kompostimultaa niin sitä sitten. Kesäkuussa meillä olikin sitten aivan valtava puska, lähes metrisiä lehtiruoteja, osa siron naisen ranteen paksuisia tyvestä! (kiisseliin ja piirakkaan piti leikata ruoti myös pituussuunnassa pariin-kolmeen kertaan...) Perunalle säätila on myös ilmeisen passeli, nyt näyttäisi vartta tulevan normaalia vähemmän mutta se on vain hyvä. Tai eihän sadosta vielä tiedä, mutta kasvu näyttää hyvältä.

mikä kivimuuri???

Osa voittajista ovat ihan itse menestyksensä takana. Nokkoselle tuskin mikään kesä on huono, ja nytkin sitä on kuivattu jo iso purkillinen ja lisää on kuivumassa. Autotallin luiskan kivimuurin päälle kylvettiin kolmea maanpeitekasvia toissa keväänä (?), ja vasta sen kesän lopulla ilmaantui hyvin varovaisesti näkyviin tuo elinvoimainen kasvi, joka tänä vuonna päätti valloittaa koko maailman - tein nyt lajimäärityksen ja kivikkokilkalta se näyttää. Vesiheinä luonnollisesti rehottaa villinä kun saa hyvin vettä. Toinen kasvimaan vakioasukas linnunkaali sen sijaan yllätti, en muista että olisi yleensä koskaan ehtinyt tuollaisiin mittoihin, saati kukkimaan. Ukontulikukkaa oli aiemmin kukkapenkin laidassa, mutta nyt sitä on näköjään myös tomattipenkin laidassa. Noh, tomaattiahan ei tullut tänä kesänä, joten tottahan noin komia kasvi kelpaa kuistin edustalle.

ukontulikukka

Sisällä talossa ei juuri ole tehty mitään. Sain korjattua yläkerran vessan oven irtonaisen sisäpuolen kahvan, joten oven saa nyt myös lukkoon. Kahva oli kiinni sisäpuolen helassa, joka antoi joskus vuosia sitten periksi kun kiskoin ovea kiinni laittaakseni sen lukkoon. En tiedä milloin viimeksi oven on saanut kunnolla kiinni, koska nyt tarvittiin talttaa ja vasaraa kynnyksen etureunan muotoiluun että oven sai kiinni asti. Ja koska kahva on pelkästään kiinni helassa, olisi pitänyt löytää sekä kahva että hela yhdessä, mutta useampi visiitti Rakennustorille ei tuottanut tulosta. Vastaavia lukkorunkoja kyllä on tarjolla, ilman kahvoja tai heloja. Päädyin tekemään rautalangasta eräänlaisen sokan kahvan karan päähän. Toivotaan että se kestää käytössä...


Niin, ja sitten on tapaus lämmitys... Tuli tarve tehdä ratkaisu sen suhteen, millä talo jatkossa lämpiää, ja päädyimme pellettiin (tai on maalämpökin harkinnassa, mutta lähinnä tyrkytettynä vaihtoehtona - jos meidät saa vakuutettua että lämpöpumppu riittää puskemaan riittävästi riittävän kuumaa vettä tammi-helmikuun pakkasilla myös tällaisessa kevyemmin eristetyssä talossa, ja budjetti riittää, niin onhan sitäkin vakavasti harkittava). Nykyhinnoilla pellettiin vaihto ei taloudellisesti liene kovin kannattava (ei niin että olisi mitään laskelmaa johon viitata), mutta luotamme siihen, että öljy kyllä taas kallistuu ellei maailmantalous muuta historiallista kurssiaan merkittävästi. Sähkölämmitys (suorasti tai epäsuorasti) taas ei innosta oikein innosta, ja maan viimeisimmän suuren sähköntuotannon investoinnin hintalappukin kasvaa koko ajan. Vaikka osan siitä saisikin loppupelissä maksaa ranskalainen veronmaksaja, loppu menee sähköenergian hintaan. Polttamisessa on myös tiettyä alkuvoimaista fiilistä, ainakin voi olla varma, etta kapasiteettia riittää kovillakin pakkasilla. Öljyssäkään ei ole ollut mitään vikaa, mutta jo pelkästään sen tuotanto saastuttaa ympäristöä. Nyt vain pitaisi saada joku pätevä henkilö hoitamaan koko vaihdos, mikä tuntuu olevan tavanomaisen vaikeaa. Puolet kontaktoiduista ei koskaan vastaa, ja loput vaikenevat siinä kohtaa kun pitäisi antaa tarjous tai tulla tutustumaan kohteeseen. Onneksi vielä on kesää jäljellä...

Lämmitykseen palaamme vielä varmasti blogissa. Kasvimaalta ei odoteta ihmeitä, marjaa näkyy tulevan aika hyvin (muutama pullollinen punaherukkamehua on jo tehtykin) ja omenasato oletettavasti on ainakin yhtä puuta vajaampi kuin viime vuonna. Toivottavasti...