5.11.2011

Urotekoja ja oivalluksia

Siivosin tänään ns. askartelu(kodinhoito)huoneen lisäksi pannuhuoneen. Se kannatti. Nimittäin, hoksasin ehkä syyn siihen miksi täällä patterit hohkaa polttavina (ne, joiden termostaattisäädin on risa eikä anna sulkea venttiiliä). Siinä härvelissä, joka säätää lämmitysverkkoon menevän veden lämpötilaa (ja jota tunnutaan ammattilaispiireissä kutsuvan yleisnimellä "suntti"), lämpötila-anturi oli irti siitä putkesta josta laite yrittää mitata lämpötilaa... eli käytännössä se koko ajan yritti lisätä hönkää, mistä syystä pattereissa oli järkyttävän kuumaa vettä. Nyt kun tuo kellarissa asuva hornan hirviö on saatu aisoihin, eteisessäkään ei enää tarvitse läkähtyä. Nyt sitten odotellaankin sitä että alkaa tulla vilu... (no, ainakin hoitokeino siihen on tiedossa!)
Jo aiemmin olin puolivahingossa löytänyt lämmityskattilan päältä betonimurikoiden, kivipölyn ja roskan seasta tuon säätöhärvelin ohjelippusen (jolloin kiitin sitä, että kukaan ei ollut saanut päähänsä vain vetää koko rojuvuorta jätesäkkiin). Kiitos kotikasvatuksena tulleen ymmärtämyksen lämmitysjärjestelmän säätämisestä hoksasin tosin lopulta laitteen säätöjen merkityksen ilman tuota lappustakin. Ainakin niiden oleellisimpien.

Sain myös pihatien kunnostuksen välietappiin, kun koko matkalta on ajourista kaivettu liettynyt ruohottunut vettä heikosti läpi päästävä ja siksi mutaiseksi syyssateilla muuttunut pintakerros pois ja tilalle on lapioitu parisen tonnia sepeliä. Käsipelillä. Tunnen itseni mieheksi... Enää tarvitseekin vain tasata pinta oikeaan korkeuteen, en vielä oikein tiedä laittaisiko pintaan karkean sepelin (16-32 mm) lisäksi puolta hienompaa tavaraa, jota sitäkin tuli eilen säkillinen pihaan. Sadevesihommat on myös edelleen tekemättä, ehkäpä ne kuitenkin pitää tehdä ensin... Sikäli hyvä että sattui lauha syksy, saa näitäkin vielä tehtyä marraskuulla.

Eilen saatiin pesutilojen lattialämmityksen pumppu kytkettyä. Se ehti pyöriä 2,5 tuntia kunnes huomasin että pumppu pitää kummaa ääntä ja on tulikuuma täysin väärästä päästä... Putkarin penteleet kun olivat jättäneet lattialämmitysputkiston ilmaamatta, ilma kertyi pumppuun ja se sitten kävi kuivana jonkun aikaa... mietin jo illalla että se oli sen pumpun loppu, mutta kun tänään siinä vieressä siivoilin kuulin kun putkistoon jäänyt ilma lurahti pumpusta (eli pumppu oli taas elementissään vedellä voideltuna) ja ajattelin kokeeksi startata sen ja katsoa lähteeköö se ylipäätään käyntiin enää. Lähtihän se, ja äänikin oli taas oikeanlainen (eli hiljainen). Katsoin pumpun ohjekirjasta ohjeet sen ilmaamiseen ja ehkä viiden kierroksen jälkeen ilmaa ei enää tullut. Noh, pääasia että pumppu pelaa ja lattia vihdoin lämpiää, muutostahan onkin jo kohta kaksi viikkoa... Vaan pitää kyllä maanantaina antaa palautetta putkifirman pomolle siitä että liekö yhtään kertaa ovat ilmanneet verkostoa tyhjennettyänään sitä tai myöskään laskeneet verkostoon uutta vettä pois valuneen tilalle. Ensimmäisellä kerralla kun viikonloppua vasten talo oli päästetty kylmäksi (joku oli myös kääntänyt kattilan virrat pois) meinasi mennä sormi suuhun mutta onneksi vanha isäntä oli ainakin kolmeen kertaan selittänyt kattilan mittarit ja nupikat sekä ripustanut juuri oikeiden hanikoiden viereen pahvilapun joka kertoi että mistä sitä vettä sinne saa lisää. Tällä kertaa sitten ilmeisesti olisi pitänyt ymmärtää, että kas, minunpa täytyy alkaa ilmaamaan tätä verkostoa. Ja vielä erikseen kysyin herra johtajalta, että onhan se nyt sillä tavalla valmis että voidaan laittaa sähköt päälle... Noh, tänään en ole enää katkera, eilen olin. Mutta ei muistella sitä enää! Jokainen tunti jonka teen putkimiehen töitä säästää selvää rahaa (putkiremppa menee tuntityönä).
Maanantaina katotaan mitä voidaan tehdä noille risoille patteriventtiileille, ja samoin päätetään mitä tehdään vuotavien antiikkisten venttiilien kanssa (no eipä niille kai voi muuta tehdä kuin vaihtaa uusiin).
submit to reddit Delicious

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti