6.7.2017

Vadelmalle uusi aitaus

Meillähän on sellainen 11 metriä pitkä vadelmapusikko pihan perällä (kyllä, 11 metriä, se on nyt mitattu). Ei taida blogista löytyä kuvia siitä alkuperäisessä asussaan, mutta penkki oli aidattu maalatuista puutolpista ja paneelilaudoista kyhätyllä rakennelmalla, joka oli vinotuista huolimatta vinossa, vinotuet häiritsivät ruohonleikkuuta ja osa tolpista olivat jo täysin lahot. Samoin kehikko oli niin matala, että yli parimetrisiksikin venyvät versot kaatuilivat toistensa päälle ja maahan niin että osa marjoista väistämättä homehtuu aina puskaan, ja kerääminenkin on vaivalloista kykkimistä. Päätimme siis että täytyy tehdä jotain.

S piirsi ensin visionsa paperille, ja mie tein siitä sitten tarkemman suunnitelman mittakaavaan jotta pystyi tilaamaan materiaalit. Tavoite oli tehdä aiempaa huomattavasti korkeampi tukeva ja kuitenkin kevyen näköinen kehikko. Tavarat tulivat samana päivänä kuin maalarit aloittivat omaa urakkaansa.

Puutavaraksi valikoitui lämpökäsitelty puu, koska haluttiin säänkestävä mutta myrkytön ratkaisu. Koska kokemuksesta tiedämme, että maaperä on tuossa vanhan pellon laidassa sekä kivistä että täynnä juuria, ja toisaalta koska edes lämpökäsitelty puutavara ei kestä maakosketusta loputtomiin lahoamatta, tolppien jaloiksi tuli pienet anturajalat (normaalit aitatolpan metallijalat olivat niin pitkät etten uskonut niitä saatavan nuijituksi kokonaan maahan osumatta aina joko kiveen tai juureen). Tästä huolimatta puolisenkymmentä kookasta kiveä sai kaivaa pois tieltä pystytyksen aikana...

Tältähän se sitten näytti valmiiksi tultuaan (huomaa miten kiltisti tässä vaiheessa vielä varret pysyvät aitauksessaan):

Huomaa lähes suorat linjat siitä huolimatta että tolpat on juntattu just niin syvälle kuin sattuivat menemään, eikä linjalankaa tai muutakaan silmillä tihrustamista tarkempaa metodia käytetty pitkien sivujen suoruuden varmistamiseen. Joka toiseen väliin laitetut vinotuet tekivät rakennelmasta myös varsin tukevan, vaikka vain korkeintaan vaaksan verran maan sisään menevät tolpanjalat eivät ole oikeastaan yhtään tukevat.

Ja koko komeus vielä vähän kauempaa (ei itseasiassa mahtunut ihan kokonaan tähänkään kuvaan):

Sittemmin kesäkin ehti alkaa ja kasvu pääsi kunnolla käyntiin, vuohenputket rehottavat ja tuuliset säät ovat kaataneet vadelmat ihan sikinsokin:














Tarvittiin siis vielä vähän jatkokehitystä.

Vanhan kehikon ympäri kiersi järeä 4-5 mm rautalanka joka otettiin talteen. Porasin ylimpien poikkipuiden keskelle reiät ja pujotin langan siitä läpi koko kehikon pituudelta. Saman voisi vielä tehdä poikittainkin, nyt siellä on (myös vanhasta kehikosta napatut) ohuemmat metallilangat jakamassa noita melkein puolitoistametrisiä osastoja kahtia jotteivät vadelman varret ihan pitkin pituuttaan makaisi. Kehikkoa piirrellessä mietin kyllä että tuo tolppaväli on aika pitkä ajatellen varsien tukemista, mutta jos toisaalta sitten olisi tarvittu vähintään toistakymmentä metriä lisää rimaa ja melkoinen määrä ruuveja...

Tällä hetkellä olemme tulokseen oikein tyytyväisiä, katsotaan sitten elokuussa kun kasvu on päässyt täyteen mittaan ja marjat kypsyvät. Oletettavasti tällä kertaa ei tarvitse ainakaan selkä kyyryssä kerätä satoa. Ja koska puskan vieressä oleva orapihlaja-aitakin laitettiin keväällä matalaksi uudistamista varten, ohikulkijatkin pääsevät ihailemaan kädenjälkeä.
submit to reddit Delicious

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti