Tässä puutarhuroinnissa oppii koko ajan uutta. Esimerkiksi se, että olen aina ollut sitä mieltä että ihan sama mikä sen pörrinkäisen nimi on, joka voi pistää piikillään ja niitä pörrää kesällä paljon. Mutta olen alkanut pikkuhiljaa erotta näitä. Ja huolehtimaan näkyykö meidän pihassa (ja muualla) mehiläisiä. Ne kun tekevät sitä ihanaa hunajaa, joka on pääsääntöisesti ainoa eläinperäinen tuote mitä syön. Toki mehiläiset voivat kärsiä siitä, että niiden pesästä viedään hunajaa. Mutta se on eri asia kuin alkaa lahtaamaan eläimiä syötäväksi. No joo, meni vähän aiheen ulkopuolelle.
Olen kuullut ja itse kokenut, että näitä kavereita jos eksyy sisälle tai muualle vääriin paikkoihin, niille voi puhua ja ohjata menemään pois. Ja se toimii. Jos ei, aina voi ottaa lasipurkin ja jonkun tasaisen kannen, pyydystää kaverin ja viedä pois. :)
Mehiläispesäkin voi karata ja asettua asumaan pihapuuhun! Tai siis ei pesä vaan lähinnä ne ötökät sieltä. Mutta onneksi on ihmisiä, jotka tulevat noutamaan ne tarvittaessa.
http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/ampiaiset_mehilaiset_kimalaiset/mehilainen/karannut_mehilaisparvi
http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/ampiaiset_mehilaiset_kimalaiset
http://yle.fi/uutiset/eu-komissio_kieltaa_mehilaisille_vaarallisen_myrkyn_kayton/6612256
Oon kans ihan varma, että meidän pihan kimalaiset ymmärtää mua. Tekivät alkukesästä pesää verannan seiniin ja niitä eksyi jatkuvasti jostain kolosta itse verannalle.
VastaaPoistaRaukat hakeutuivat pörräämisestä väsyneinä kasoihin ikkunalaudalle, mistä minä kiikutin kiukkuisesti surisevat kaverit yksi kerrallaan ulos. Viimein verannalle eksyi enää yksi kimalainen kerrallaan ja olen ihan varma, että se oli aina se sama tyyppi, koska aikaisemmilla kerroilla ne eivät halunneet lähteä kyytiin ja kiukkuilivat ja viimeisillä kerroilla kimalainen kiipesi lehden kyytiin ihan itse ja odotti kärsivällisesti, että kärrään sen takaisin pihalle :D Ilmassa oli selvästi sellaista "Hyvä on, auta mut ulos." suhtautumista.