23.3.2013

Remonttifilosofiaa


Talo-blogin yhteydessä tuli ilmi että minullakin, hitsi vieköön, on remonttifilosofia. Tai pitäisikö sanoa meillä on, hyvin samansuuntaisestihan tästä asiasta onneksi ajattelemme. En ollut tätä varsinaisesti tiedostanut aiemmin, mutta kun nyt Laurakaisa tämän minulle tiettäväksi teki, ajattelin itsekin kirjoittaa asiasta jotain.

Tämä filosofia on hyvin käytännönläheinen, johtuen ns. ulkoisista rajoitteista kuten omat kyvyt ja puitteet joihin tuloksia on tarkoitus sovittaa. Ei peruskoulun puukäsityöt hukkaan menneet, ja vaikka en koskaan ole varsinaisesti ollut mikään kädentaitaja, mutta eipä tämä remontointikaan mitään taidekäsityötä ole - etupäässä siksi, että ei tämä talo alunperinkään mikään puuseppämestarin taidonnäyte ole vaan ennemminkin käytännöllinen ratkaisu tarpeeseen asua katon alla lämpimässä. Ja jotenkin minusta tämmöiseen rintamamiestalomeininkiin (olkoonkin että eihän tämä talo ihan tarkkaan ottaen ole rintamamiestalo myöhäisestä rakennusajastaankin johtuen) kuuluu se, että kaiken ei tarvitse olla ihan justiinsa (minua voi joku väittää täydellisyyden tavoittelijaksi ja yksityiskohtien nysvääjäksi mutta tässä kohtaa on pitänyt ottaa täysin toinen ote). Nämähän ovat tavallisten ihmisten suurelta osin itse itselleen rakentamia asumuksia, ja se on saanut kelvata mihin on rahkeet riittäneet. Niinpä ei ole niin justiinsa jos listojen sahaukset ei ole sattuneet ihan kohdalleen tai seinien levytyksen saumoja ei ihan saakaan tasaiseksi kitattua, tai että lautalattia jostain vähän irvistää, tai lattian ja seinän väliin jäänyt rako on niin leveä että pelkkä normaali jalkalista ei sitä kykene peittämään. Isommat virheet peitetään (kuten tuo viimeksi mainittu yläkerran vierashuoneessa) ja pienempiin totutaan. Loppujen lopuksi eipä tuollaisia pikkujuttuja edes huomaa. Minulla esimerkiksi meni hyvin pitkään huomata, että makuuhuoneen katon sinänsä nerokas halltexien saumat piilottava rimoitus ei yhdessä nurkassa ihan yltänytkään seinään asti (ks. alla), tai että yläkerran portaikon ulkoseinän katonrajassa oleva listoitus ei ole mitoiltaan mennyt ihan sisäkaton muotojen mukaan, ja myöskään saman portaikon sudilla melkein suoraan vedettyyn "jalkalistaan" ei oikeastaan kiinnitä yhtään huomiota jos ei virheitä ala varsinaisesti etsiä. Alla mallikappaleita tuloksista meitä aiemmilta ajoilta (en muista onko näitä esitelty joskus aiemmin jo blogissa).

Makkarin katon koristelistoitus


Olohuoneen tapetin sauma ei ole ihan osunut kohdalleen


Kuistin jälkeenpäin yhdelle seinälle lisätty panelointi


Listoitus ei ihan seuraa katon muotoa...



Ei ihan mittatarkkaa sahausta ja "sinnepäin" maalausjälkeä


Sivuoven vieressä oleva kotelo, jonka merkitystä ei ole vielä keksitty.

Tuo viimeisenä esitellyn rakenneratkaisun tarkoitus ehkä selviää kun uusien ovien tieltä pitää vähän purkaa tuota oven pielen listoitusta.

Niin, nyt kun filosofiasta on puhe, niin vaikka vaihdammekin vanhojen autenttisten kierojen ja kehnosti jos olleenkaan eristettyjen mutta sinänsä ihan hyväkuntoisten ovien tilalle uudet (mikä on tietystä katsantokannasta nähden perin surullista), emme aio lähetyttää vanhoja suinkaan kaatopaikalle vaan sikäli kun niille ottaja löytyy, ilomielin luovutamme ne uuteen kotiin, ja siihen asti yritämme säilöä ne autotalliin joka tosin on jo muutenkin aikas täynnä. Karmit valitettavasti tulevat menemään päreiksi, koska tämän talon rakennustavan tuntien niiden ehjänä pois saamiseksi pitäisi purkaa ympäristö runkoon saakka auki, ja sitä ei nyt aiota tehdä.
Täytyy mittailla vanhat ovet tässä lähiaikoina vielä tarkemmin...
submit to reddit Delicious

5 kommenttia:

  1. Jonku oven ainakin haluan säilyttää ja tehdä esim. pöydän.
    Ja miksei noita ovia vois kokeilla, jos joku niistä sopis tuonne yläkerran portaikkoon...voihan se olla ettei saranat ole samalla kohdalla yms. Tuntuu olevan aika yksilöllisesti rakennettu talo. Jokaiseen paikkaan on valittu juuri siihen kohtaan sopivat (tai ainakin riittävän lähellä) listat, ovet, maalit yms.
    :D

    VastaaPoista
  2. Eilen(16.6)haimme parvekkeen ovet. Eivät siis joutuneet kaatopaikalle. Meillä on kunnianhimoinen tavoite saada itsekasvatettuja luomutomaatteja. Tomaattihuoneemme on eriskummalisen näköinen, erehdyttävästi muistuttaa vanhaa puhelinkoppia. Väri tulee vaihtumaan joko ferreksin punaiseen tai sammaleen vihreään. Karmi- ja kynnysaskartelu on se aikaavievin osuus, mutta eiköhän siitä vielä hieno tule. Kiitos vielä kerran lahjoitusovista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulee makoisia tomaatteja!

      Poista
  3. Onko korrektia nauraa toisten taloissa oleville hassuille jutuille? Nuo "sinnepäin" -ratkaisut ovat ihan kuin meiltä, ja erityisen hupaisilta ne vaikuttavat, kun ne on irrotettu kontekstistaan, ja lukija näkee vain listan kötöstelyjä. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai hyväntahtoista naurua voi pahana pitää :) Luulenpa että vastaavia löytyy jokaisesta talosta jossa kotitarvekirvesmies on hoitanut remontoinnin, kaikki vaan ei kehtaa niitä laittaa näytille (enhän miekään omia mokiani tuossa kuvien kera esitellyt, vaikka olisi niitäkin kyllä). Kokonaisuuden kannalta olennaista lienee se, että mikään roso toteutuksessa ei erityisesti pistä silmään - ihmisen näköaistihan on hyvin valikoiva. Ei noihin yllä esiteltyihin kohtiinkaan keskivertohenkilö kiinnitä huomiota jos ei erikseen ala syynäämään yksityiskohtia.
      Itse asiassa luulen vahvasti, että osa niistä puutteista ja epätäydellisyyksistä mitä on remontin myötä jäänyt, tulee vuosien saatossa tuollaisia ihan vastaavia vakiintuneita yksityiskohtia joita ei varsinkaan itse huomaa (pitäisikö siis ehkä yrittää paikata ne ennenkuin silmä tottuu liikaa...) ;)

      Poista