Kellarityömaan tilanne ennen talvea

Perunakellariprojektin edistymisen raportointi jäi kesällä vaiheeseen, korjataan asia näin postuumisti nyt.

Kuten kuvista näkyy, ulkovuoraus saatiin pystyyn. Pohjalle tuli kaistale routaeristettä, sen päälle laastista valettu antura (pitäisi riittää jakamaan muurauksen paino riittävän leveälle jottei eristeen puristuslujuus ylity) ja sitten vain muuraamaan. Tämä ensimmäinen harkkorivi jää tekstin viimeisessä kuvassa jo maan alle piiloon, sen eteen tuli routaeristettä kaivannon leveydeltä. Ehkä routa ei muutenkaan jaksaisi nostella satojen kilojen painoista muurausta, mutta ei vara venettä kaada. Tämä saisi kestää seuraavat 50-60 vuotta pystyssä jos tekijältänsä kysytään.

Ensimmäisen ja toisen harkkorivin välin raudoitin vielä "paimenlangasta" taivutellulla laastirakoon laitetulla pituussuuntaisella siteellä.

Ulkomuurauksen ja kellarin rungon väliin tuli suunnitelmien mukaisesti eristeeksi lecasoraa alaosaan ja ylemmäs routa-EPS:ää (oviaukon sivut tein kaistaleella EPS:llä niin sai lecapavut pysymään eristysraossa). 

Muurauksen maavallia tukevan laajennoksen taakse tuli myös papua, sitä kun nyt on edelleen yli puoli säkkiä jäljellä. Ajatuksena tässä oli että ei routa menisi niin hanakasti syvälle tuohon valliin eikä vääntelisi muurausta hajalle. Koska tuo "lisäke" tuli anturan ulkopuolelle, yritin tukea sitä mahdollisuuksien mukaan maahan, ja lisäksi raudoitin sen kiinni muuhun muuriin samalla tavalla kuten 1. ja 2. harkkorivin välinkin. Lopullinen tuki muodostuu sitten kun ylimmät kaksi harkkoriviä yhdistävät oven eri puolilla olevat muurauksen osat.

Muuraus tuli kolmesta eri korkeudesta sidoksilla kiinni runkoon, jotakuinkin yksi, kolme ja viisi harkkoa oviaukon alareunasta, molemmin puolin ovea.

Lopulta sitten tuli syksyn sateet ja talvikin. Tällaiseksi työmaa jäi joulukuussa:

Koska katon rakenne päästi vettä läpi, purin lopulta vanhan tuuletustötterön pois ja peitin koko kellarin lautakehikon päälle kiinnitetyllä paksulla rakennusmuovilla. Nyt siinä on 20 senttiä hyvin märkää lunta sulamassa helmikuisessa loskasäässä, mutta rakenteesta tuli ilmeisesti riittävän jämäkkä koska kehikko ei näytä antaneen vielä periksi painon alla.

Kevään ja kesän tullen sitten pitää poistaa entiset pellitykset seinän yläosasta, niiden(kin) takia jäi seinän muuraus kesken kun tuo katos nojaa osittain peltien päällä. Samalla kuorinee koko katon paljaaksi maasta, laittaa uuden tuuletusputken ja (hulevesi-)eristää katon.