22.4.2013

Oviremontti, avaimet käteen

Olen vaihteeksi viettänyt lokoisan remonttiaiheisen lomapäivän. Tällä kertaa omalle kontolle jäi lähinnä antaa mielipiteitä kun niitä kaivattiin ja tietysti nuuskia operaation etenemistä.

Ehjän purkaminen on aina rumaa, ja kyllä täytyy sanoa, että pahaa teki katsoa ja kuunnella oviasentajien toimintaa. Ei siksi, että olisivat vaikuttaneet tumpeloilta, tai olisivat vaikuttaneet päissään olevilta, tai käyttäneet suhteettoman raakoja otteita, tai että olisivat kommunikoineet aggressiivia käyttäen (hämmentävää, miten tuo lista kuvaakin meidän "keittiömiehiä" remontin alkutaipaleelta), vaan siksi, että oman rakkaan talon kimpuun käytiin otteilla, joita ei itse tohtisi käyttää.

Harmillista sinänsä, että pari ovea oli ilmeisesti laitettu paikalleen ennen kuin seinään oli tehty lisäpanelointi tai pellit yms. oli asennettu ulkopuolelle, mikä tarkoitti sitä että näitä ovia ei saanut pois saranoiltaan nostamalla. Jokainen voi arvata, lähteekö työmies siinä kohtaa raapimaan maalikerrosten alta saranoiden ruuveja ja suostuttelemaan niitä aukeamaan yli 50 vuoden jälkeen, vai ottaako sorkkaraudan ja repii oven irti karmista... Karmit nyt sinänsä olivat jo saaneet tuomionsa, se oli tiedossa, mutta ovien mahdollista jatkokäyttöä saattaa hiukan haitata murtojäljet saranapuolella... Ja niistä saranoista saa toimivat vain sulattamalla ja uudelleen valamalla.


Täytyy toisaalta kyllä sanoa sekin, että jos itse olisin alkanut purkaa noita vanhoja ovia nätisti, siinä olisi mennyt koko päivä. Tai tuskin olisi riittänytkään. Ja ehkä en myöskään haluaisi maksaa sitä (tupla)hintaa joka seuraisi siitä että työ hidastuu ja sen kesto tuplaantuu, vaikka siitä osuudesta voikin tehdä kotitalousvähennyksen.
Tämän purkutavan tietäen purin itse kuistin oven listat molemmin puolin, siinä kun oli ehjät listat joita varmasti voi kierrättää toisaalla. Hyvä olikin että tein näin, koska sisäseinässä halltex oli liimautunut maalilla kiinni listoihin ja listaa repiessä oli vaarassa lähteä isompikin läntti pintaa. Ei niin, etteikö valkoista maalia olisi vielä, mutta lommohan siihen olisi jäänyt kun ronskisti olisi ammattimies repäissyt.

Työn ohessa paljastui mm. vastaus siihen kummalliseen koteloon sivuoven vieressä, joka on aiemminkin mainittu tämän projektin yhteydessä. Kotelon sisältä paljastui sokkelin kulma. Sokkeli siis on jotakuinkin hieman paksumpi kuin talon seinä sokkelista ylöspäin (tämän olisi toki voinut järkeillä kellarin portaikon seinää katsomallakin). Lienee hienoa päästä listoittamaan uudelleen tällaisia ratkaisuja niin, että asiakaskin on tyytyväinen... mutta näiltä herroilta homma hoitui. Vanhasta viereisen oven listasta myös sirkkelöivät samaan nurkkaan tulleeseen uuteen listaan lähes täydellisesti sopivan kappaleen, ja tuon sokkelikotelonkin palauttivat nätisti paikalleen. Tosin valkoiset listat näyttävät hieman orvoilta kaiken sen lakatun puun ja tummanruskean oven rinnalla, mutta saahan ne maalattua...

Toinen paljastus oli pannuhuoneen kynnyksen lahous. Päältä hyvä, alta läpimätä. Ei toisaalta mikään ihme ottaen huomioon rakenteen: Maanvarainen laatta 1,5 metriä maanpinnan alapuolella, sen päällä puinen kynnys (varmaan siinä jotain pikeäkin välissä on ollut), ja myöhemmin laatan päälle on tehty 2-3 sentin lisävalu, jolla on muotoiltu kynnyksen vierestä lyhimmillään alle viiden sentin päästä kulkemaan kouru sadevesille pannuhuoneen lattiakaivoon. Tämä lisävalu oli luonnollisestikin ajan kanssa imenyt vettä ja irtautunut pakkasilla pohjalaatasta, ja kynnyksen kohtalo oli täten sinetöity. Kuvassa kynnys pinon päällä.

Uusi ovihan tähän kohtaan kiilattiin paikalleen ja uretenoitiin, ja uuden kynnyksen pelti viedään siihen pohjalaattaan asti, joten kun tuo paikka nyt jossain vaiheessa korjataan laastilla, veden on vähän vaikeampi päästä tekemään tuhoja, varsinkin kun sadevesi ei enää kulje entistä reittiään (ellei satu tulva kohdalle).

Ihan putkeen ei projekti mennyt, sillä myyjä oli mitoittanut muutaman sentin liian korkean oven parvekkeelle. Tämä osuus jää siis jälkitoimitukseen (3-4 viikkoa ellei hyvin käy), mutta kun vanhat ovet nyt edelleen ovat paikallaan niin eipä tämä nyt niin kauhiasti harmita. Varsinkin kun lasku koko lystistä tulee vasta sitten kun kaikki on valmista.

Täytyy myös sanoa, että vaikka välillä suomalaisia työmiehiä kuulee moitittavan siitä, että jätetään kamala sotku, niin nämä kyllä oikeasti harjalla siistivät jälkensä (mikä toki oli myös kauppaa tehdessä sovittu). Tottakai imuria piti käyttää vielä ja ovetkin pitää pyyhkiä tehdaspölyistä, mutta suorastaan siistihän tämä remontti oli.
submit to reddit Delicious

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti